– Kulttuurimme ytimessä on ollut kristinusko, mutta pahoin pelkään, että ytimessä on nyt talous. Todellisen taiteen ytimessä pitäisi olla aina Jumalan etsiminen, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman sanoo Sana-lehdelle antamassaan haastattelussa. Björkmanin uusin kirja ”Kadonneet askeleet Matkoja aikaan ja taiteeseen” (Kirjapaja) ilmestyi viime viikolla.
Hannu-Pekka Björkman kritisoi aikaamme, joka on unohtanut, että taide on myös hengellisen transformaation väline, läpinäkyvin säikein punottu side ihmisen ja Jumalan välillä.
Ajallemme on ominaista ”hengellisen muistin menetys”. Täydellistä vapauttava tavoitteleva ”kelluva ihminen” on irti klassisesta sivistyksestä sekä uskonnosta. Hän kelluu tiedon valtameressä tyytyväisenä, ajelehtien sattumanvaraisesti ajan tuulten mukana. Tietoisuutta hallitsevat populaarikulttuurin sisällöt ja arvot.
– Teatterissa on nyt paljon eettisten, henkisten ja hengellisten kysymysten pohdintaa, mutta yleisesti ottaen hyvyyden, totuuden ja kauneuden tavoittelu ei kiinnosta viihteellistynyttä ja kaupallistunutta kulttuuriamme. Julistetaan, kuinka kaikki kulttuurin ilmiöt, halpahintainen roskakin, ovat muka samanarvoisia!
– Kulttuuriamme hallitsee murrosikäisen mieli. Lapset yritetään saada nopeasti murrosikäisiksi, jotta he kuluttaisivat maksimaalisen paljon. Samasta syystä aikuiset yritetään saada pysymään murrosikäisinä, Björkman puhisee.
Kelluva ihminen ei kykene tai ole halukas sukeltamaan pyhien kirjoitusten ja kristinuskon syvyyteen.
– Idiootissa ruhtinas Myškin kertoo tavanneensa ateistin, joka tuntui uskonnosta keskustellessaan puhuvan koko ajan aiheen vierestä. Minulla on usein sama tunne ateisteista, jotka eivät tunne tippaakaan sitä kristinuskoa ja kirkkoa, jota he kritisoivat. Älykkäätkin ihmiset sortuvat täydellisiin rimanalituksiin.
Hannu-Pekka Björkman muistuttaa, ettemme saa halveksia aistejamme. Ne voivat toimia paratiisin portteina. Ovina kauneuteen ja valoon.
Mutta meidän on varjeltava kuuloamme ja näköämme, sillä aistien kautta ja niiden avulla me myös turrumme ja tuhoudumme. Totumme halpahintaiseen moraaliin ja sen kuvastoon.
– Ja kun aistimme ovat turtuneet lopullisesti, alamme halveksia herkkyyttä ja pitää itseämme sen tähden älykkäinä. Tämä on tyypillinen ilmiö ajallemme, joka pitää herkkyyden kauneinta ilmentymää – uskoa Jumalaan – epä-älyllisenä. Vain harvat kertovat maisemaan kätketystä Jumalasta. Valosta ja tuulen henkäyksistä. Puista ja sateesta. Ani harvat kuulevat. Vielä harvemmat uskovat.
Lue lisää Björkmanin ajatuksia ja hengellisen tien matkaa Sanasta.
