Kirjoittanut
Seija Suuronen kävelee mielellään metsässä ja kuvaa ilokseen, ja joskus terapiamielessäkin.
Seija Suuronen sai kipinän valokuvausharrastukseen, kun hän osti aikoinaan saamallaan pienellä perinnöllä kameran.
− Silloin ajattelin, että olisipa kiva alkaa kuvailla. Avioeron jälkeen vuonna 2008 harrastus lähti kunnolla käyntiin. Kuvaaminen ja liikkuminen luonnossa olivat minulle henkistä terapiaa, sai kuvata kaikkea kivaa, Suuronen kertoo.
− Kerran tuli vastaan hirvi ja kaksi vasaa, kun olin ystävän koiran kanssa lenkillä. Silloin ei ollut kameraa mukana ja harmitti. Siitä lähtien se on kulkenut aina matkassa.
Onneksi Suuronen on saanut ikuistaa upeat hirvieläimet vähän myöhemmin.
− Pari kesää sitten olin lenkillä, ja tuntui kuin Pyhä Henki olisi sanonut, että mene tuohon suuntaan. Hetken päästä tuli kaksi hirveä vastaan, ne olivat metsätien reunassa syömässä. Sain kuvattua hirvet, ja nyt kuva on facebookissa kansikuvanani, nauraa Suuronen.
Seija Suuronen muistelee myös erästä kertaa, jolloin kuva jäi ottamatta.
− Metsästä alkoi kuulua ryskettä. Yhtäkkiä takaani kuului hirveä rysäys! Tiirailin metsään, ja siellä muutaman kymmenen metrin päässä oli karhu. Lähdin kulkemaan puron yli ja autojen ääniä kohti. Isosisko kysyi myöhemmin, että otitko kuvan? No en kyllä, sen verran säikähdin.
Veikeä orava päätyi ystäväkalenteriin
Ystävänsä kehotuksesta Suuronen lähetti Radio Dein ystäväkalenteriin ehdolle pari lintukuvaa sekä kuvan hurmaavasta oravasta, josta tulikin vuoden 2024 kalenterin kansikuva.
− Olihan se kiva yllätys, Suuronen toteaa.
Hän viihtyy kameran kanssa erityisesti luonnossa ja kertoo olevansa tavallinen kuvaaja.
− Kuljeskelen pitkin metsäteitä ja kuvaan sitä mitä vastaan tulee. Nimenomaan kaikki ötökät ovat lempparikuvattavia, hymyilee Suuronen.
Herra on apuni ja turvani
”Luonnon keskellä näkee, miten ihmeellinen
ja hyvä Jumala on.”
Luonnossa on mykistäviä paikkoja, ja sen hiljaisuudessa usein kuulee paremmin, mitä Jumalalla on sanottavana.
− Luonnon keskellä näkee, miten ihmeellinen ja hyvä Jumala on. Hän on luonut kaiken sen ihanan. Kävellessä tulee usein myös rukoiltua, ainakin ajatuksissa.
Konginkankaalla syntynyt, nyt Saarijärvellä asuva Suuronen tuli uskoon 1970-luvun alkupuolella.
− Jumala on minulle rakastava Isä, joka on pitänyt minusta huolen, vaikka olenkin heikko, vajavainen ja syntinen ihminen. Olen kuitenkin armahdettu syntinen.
− Jumala on rakastanut niin paljon, että uhrasi oman poikansa Jeesuksen ristin puulle kantamaan minunkin kaikki syntini. Ei ole elämä helppoa ollut, mutta Herra on ollut apuni ja turvani, Suuronen kuvailee.
Teksti: Hanna Valkonen, Ariel Neulaniemen haastattelun pohjalta
Kuvat: Seija Suurosen albumi
Seija Suurosen haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä 3/2023, tilaa siitä itsellesi näytenumero.
