– Hartauspuhujan on suostuttava avoimuuteen ja tilanteeseen heittäytymiseen. On opittava puhumaan sydämestä sydämelle, avoimesti ja rehellisesti, tämän päivän kielellä ja tämän päivän ihmisille , radiotoimittaja Lisa Enckell sanoo.
– Hartauspuhujan on suostuttava avoimuuteen ja tilanteeseen heittäytymiseen. On opittava puhumaan sydämestä sydämelle, avoimesti ja rehellisesti, tämän päivän kielellä ja tämän päivän ihmisille. Ilman kankeita kaavoja ja kahlitsevia muotoja, radiotoimittaja Lisa Enckell sanoo.
Puhujan on toimittaja Lisa Enckellin mukaan uskallettava olla oma itsensä.
– Se vaatii työtä ja kypsymistä. Vaikka hartauspuheen on hyvä olla persoonallista ja henkilökohtaista, sen ei tarvitse tuoda esiin puhujan privaattia yksityiselämää, Lisa Enckell linjaa.
Enckell sanoo, että persoonallisen ja henkilökohtaisesti koskettavan puheen vastakohtana on ulkokohtainen saarnanuotti. Se syntyy, kun puhuja koettaa täyttää odotukset ja asettautua mielikuviaan hallitsevaan kirkolliseen rooliin ja puheenparteen.
– Puheen epäaitous, maneerit ja tietynlainen valheellisuus on pahimmillaan järkyttävää. Falskius ja siirappisuus on surullista silloin kun olemme tekemisissä niiden asioiden kanssa, jotka koskettavat ihmisen syvimpiä kerroksia ja hänen koko olemustaan.
Viisikymppinen nainen on huomannut monissa ikätovereissaan ja kollegoissaan, että omaksuttu työrooli antaa turvaa ja suojaa yksityisyyttä. Riskinä on kuitenkin luopua omasta identiteetistä ja eheydestä ja muuttua ulkoapäin ohjautuvaksi.
– Minulle kävi nuorena pappina niin, että lähdin liian helposti miellyttämään muita ja täyttämään kuviteltuja odotuksia.
– Miten nauttia papin roolin tarjoamasta suojasta ja tehdä samalla työtä omalla persoonallaan? En löytänyt avainta tämän ristiriidan ratkaisemiseen. En pystynyt olemaan omana itsenäni täysin levollisesti. Teen varmasti tällä hetkellä parempaa duunia toimittajana.
Lue koko haastattelu tämän viikon Sanasta
