Kirjoittanut
Nykyään yhä useampi ilmaisee eläessään, miten ja mihin toivoo tulevansa haudatuksi ja millä tavoin haluaa itseään muistettavan. Pitkäaikaiset, paikalliset tavat rikastuvat.
Yksilöllisyyden korostuminen yhteiskunnassa näkyy myös hautaustoimessa. Se merkitsee aiemman, varsin yhdenmukaisen hautaustavan kyseenalaistamista.
TT, HM Leena Sorsa kirjoittaa aiheesta artikkelissa, joka on luettavissa syyskuussa julkistetusta Kirkko yhteiskunnassa -kirjasta.
Yksi esimerkki on hautajaisissa esitettävä musiikki.
Toivekappaleet saattavat selvästi erota perinteisestä kristilliseen toimitukseen sopivaksi katsotusta musiikista. Kanttorit joutuvat puntaroimaan tilaisuuden jumalanpalvelusluonteen sekä vainajan tai omaisten tahdon kesken.
Suuntaus vain lähiomaisten ja lähimpien ystävien kesken vietettävästä pienestä tilaisuudesta on vahvistunut. Entisaikaan kristilliset hautaan siunaamisen tilaisuudet kokosivat varsinkin maaseudulla paljon kyläläisiä yhteen.
Kuolinilmoitus julkaistaan usein hautajaisten jälkeen, eikä se enää automaattisesti toimi avoimena kutsuna hautajaisiin.
Yhä useammin kokoonnutaan kappeliin kirkon sijaan.
Työvoiman riittävyyteen liittyvät seikat ovat siirtäneet hautajaisten järjestämistä yhä vahvemmin arkipäiviin. Kaupunkiyhteisöissä tämä hyväksytään jo laajasti.
Nouseva trendi hautausperinteissä on tuhkan sijoittaminen muualle kuin hautausmaille.
Näyttäviä kukkalaitteita lasketaan haudoille entistä harvemmin, eikä enää ole itsestään selvää se, että suku ylläpitäisi tai kustantaisi hautapaikkoja.
Aina ei edes löydy halukasta hautaustilaisuuden järjestäjää.
Mikäli kukaan lähiomaisista tai läheisistä ei hautauksesta huolehdi, vastuun kantaa sosiaalitoimi.
Erityisesti suuremmissa kaupungeissa ja eteläisessä Suomessa on kasvanut kiinnostus uskonnottomiin hautajaisiin. Se johtunee luterilaisen kirkon jäsenmäärän laskusta, mutta myös siitä, että entistä useampi nuorten sukupolvien edustaja kokee kirkolliset toimitukset itselleen vieraiksi.
Vaikka hautausperinteet ovat muutoksessa, hautausmailla vierailu erityisesti äitienpäivän, isänpäivän, pyhäinpäivän ja joulun aikaan on säilyttänyt suosionsa.
