Ristin Voiton haastattelemien raamattukoulujen ja -opistojen mukaan tarvetta niin sanotulle vapaatavoitteiselle opiskelulle, jossa ei tähdätä tutkintoon, on edelleen vahvasti olemassa.

– Lyhytaikaisemman koulutuksen osallistujamäärä on pysynyt ennallaan, kurssivastaava Salla Soininen Kansanlähetysopistosta kertoo.

Karkun evankelisen opiston kolmen kuukauden peruskurssi taas on ollut vaikeuksissa korona-aikana.

– Nyt kun tilanne on helpottunut, olemme palanneet koronaa edeltävälle tasolle ja hieman sen yli, opettaja Erkki Koskenniemi kuvailee.

Poikkeusaika on ilmeisesti lisännyt monimuoto-opiskelun kysyntää.

– Korona-aika toi verkon kaikkien eteen eri tavalla, opettaja ja opinto-ohjaaja Eeva Vainio helluntaiseurakuntien IK-opistosta kuvailee.

– Sitä opittiin käyttämään, ja verkko lisäsi opetusta, joka on helposti saatavilla.

Yhä useampi opiskelija yhdistää työelämää ja opiskelua.

– Opintojen sisältöön ja tarjontaan vaikuttavat myös toiveet yksilöidä opintoja esimerkiksi palvelutehtävien avulla. Tämä ei sinänsä ole uusi ilmiö, Salla Soininen sanoo.

Vapaatavoitteisen opiskelun vastapari on tutkintotavoitteinen opiskelu, jossa opiskelija haluaa saavuttaa tutkinnon arvosanoineen.

Tutkintotavoitteisella opiskelulla halutaan myös usein saavuttaa opiston taustayhteisön edellyttämä pätevyys esimerkiksi seurakuntapastorin tehtävään. Tutkintotavoitteinen opiskelu on vapaatavoitteista intensiivisempää ja myös kalliimpaa tutkintomaksujen vuoksi.

Eeva Vainion mukaan halu tutustua syvemmin Raamattuun on vapaatavoitteisilla opiskelijoilla yhä tärkein syy, joka vetää opintojen äärelle.

– Kyllä nähdäkseni kaikilla uusilla opiskelijoilla on tapahtunut jonkinlainen havahtuminen Raamatun tuntemisen tarpeeseen. Todella vähän opiskelijoita tulee muuten vain.

On myös muita tapoja kuvailla omia hengellisiä tarpeita.

– Halutaan kasvaa kristittyinä, opetuslapseutua, Vainio luettelee.

Myös opinto-ohjauksessa tulee esiin, että toivotuimmat aineet liittyvät Raamattuun.

Opiskelujen aloittaminen on aina sidoksissa elämäntilanteeseen. Nuorten opiskelijoiden lisäksi aktiivisuutta on myös ikähaitarin toisessa päässä.

– Joku tulee jonkinlaisen kriisin vuoksi, joku on odottanut vuosia päästäkseen eläkkeelle tai vuorotteluvapaalle, Karkun opiston Erkki Koskenniemi kuvailee.

Opiskelijoilla ilmenee myös jonkin verran muutostarvetta vapaatavoitteisuuden ja tutkintotavoitteisuuden välillä. Vaihtajia on eniten nuorten parissa.

– Osa vain kokeilee tutkintoon tähtäämistä, mutta kokeillessaan tajuaa, ettei tarvitse tutkintoa, Eeva Vainio sanoo.

Osalla nuorista keväisin alkaa painaa esimerkiksi yliopiston pääsykokeisiin valmistautuminen. Silloin opiston tutkinto laitetaan paussille ja vapaa-aika käytetään pääsykoekirjojen parissa.

Eeva Vainion mukaan osa opiskelijoista myös kokee vapaatavoitteisuuden paineettomana – ja huomatessaan opiskelujen sujuvan hyvin tekeekin tutkinnon edellyttämät tehtävät ja kokeet.

Myös terapeuttinen näkökulma vahvistunut

Kokonaisvaltainen kasvu on vapaatavoitteisilla opiskelijoilla selvästi vahva toive: kasvu ihmisenä ja kasvu kristittynä, opettaja Eeva Vainio IK-opistosta kuvailee.

Raamattuopistolle tullaan etsimään suuntaa. Vainion mukaan mukana on 1990-luvulta asti ollut terapeuttinen näkökulma.

– Asiaa ei kuitenkaan ole aina sanoitettu. Kenties nykyisin tästä puolesta puhutaan enemmän.

Opistoaika voi olla käänteentekevä elämänvaihe monella tasolla. Opiskelijat myös hakeutuvat yhä enemmän ammattimaisen avun piiriin.

– Kyllä tulee kysymyksiä, miten voitaisiin päästä psykoterapiaan. Tuntuu, että nuoret ovat koko ajan valmiimpia ja tietoisempia tämänkaltaisesta avusta.

Opistolla on Eeva Vainion mukaan tärkeä tehtävä kristityn elämässä.

– Jos Raamatun sanoma ymmärretään oikein, se tuo terveeseen ihmisyyteen paljon hyvää. Raamatun kautta saadaan avaimet kokonaisvaltaiseen kasvuun. (AT)