Kirjoittanut
Helluntaiseurakuntien pastorit painottivat kyselyssä työn kutsumuksellisuutta. – Ei tätä kukaan tee rahan vuoksi, moni vastaaja sanoi.
Lähtökohtaisesti helluntaiseurakuntien pastorit ovat päätyneet työhön kutsumuksen ajamina. Palkka ei ole työn vastuuseen ja vaatimukseen riittävä, mutta sillä elää, eräs vastaajista kiteytti Ristin Voiton helluntaiseurakuntien palkatuille pastoreille ja työntekijöille toissa viikolla suunnatussa, palkkatyytyväisyyttä luotaavassa kyselyssä.
Suurimmassa osassa vastauksista todettiin, että jo pastorin tehtävään hakeutuminen kertoo, ettei palkka voi olla henkilölle kovin tärkeä asia.
– Kukaan ei varmasti tätä rahan vuoksi tee, mutta asiallinen palkka, jolla pystyy hoitamaan toimeentulon ja mahdollistamaan perheelle asioita, varmasti kannustaa. Pastorin työssä murheita riittää kyllä ihan tarpeeksi ilman jokapäiväistä pohdintaa, kuinka selviää taloudellisesti, toinen vastaaja kirjoitti.
Pastoreilta kysyttiin muun muassa, uskovatko he palkkatason seurakunnissa vaikuttavan seurakuntien rekrytointiin kielteisesti.
– Kyllä. Jos maksettaisiin taulukoitten mukaan ja vielä niin, että huomioitaisiin vaativuustasot kohdilleen, varmaan seurakunnat saisi paremmin työntekijöitä, eräs vastaaja totesi.
Alkupalkka on sama kuin lähihoitajilla.
Yksi vastaajista otaksui, että juurisyyt työssä pysymiseen ovat pastorien kohdalla muualla kuin palkassa.
– Elämäntilanne sanelee paljon. Hyvääkin palkkaa saavat pastorit lopettavat, joten tässä asiassa on todella monta tekijää.
Eräs vastaaja uskoi, että palkka voi muodostua vaa’ankielikysymykseksi.
– Varmasti vaikuttaa heidän kohdallaan, jotka ovat epävarmoja sen suhteen, kykenevätkö tai haluavatko työskennellä seurakunnassa.
Osa vastaajista katsoi, että matalana koettu palkkataso vaikeuttaa rekrytointia juuri niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat jo muussa työelämässä tottuneet keskimääräisiin tai korkeampiin ansioihin.
– Kyllä palkka vaikuttaa, etenkin jos siirtyy hyväpalkkaisesta työstä seurakuntaan. Kutsu ei aina yksistään kanna ja taloudelliset huolet saavat helposti aikaan katkeruutta, vastaaja pohti.
– Muiden alojen osaajia kuin pastoreita on vaikea saada seurakuntaan töihin, toinen vastaaja esitti.
– Esimerkiksi osaavia tekniikkaihmisiä, talous- ja hallintoihmisiä, media-ammattilaisia, vapaaehtoistyön koordinaattoreita ynnä muita on vaikea saada seurakuntien pikkupalkoilla töihin.
– Jos kouluttaudut pastoraalisiin tehtäviin, tiedät suurin piirtein tilanteen etukäteen. Sen sijaa muista töistä seurakuntaan on vaikeaa saada parhaita ihmisiä näillä palkoilla.
Eräs vastaajista nosti esiin, ettei seurakunta työnantajana ole kovin kilpailukykyinen, vaikka palkka olisikin suurempi.
– Ehkä ongelma ei olekaan palkassa, vaan seurakunnista on tullut hankalia työhönottajia.
– Vanhimmiston ja hallituksen odotukset pastoria kohtaan eivät ehkä kohtaa. Haetaan jotakin sellaista, mitä ei ehkä ole tai mikä on ainakin vaikeasti saatavilla.
Kyselyn 85 vastaajasta lähes kaikki kertoivat olevansa tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä palkkaansa. Vastauksia ryyditettiin usein toteamalla, ettei palkkaa kannata verrata samanlaista ajankäyttöä tai kuormitusta edellyttävistä töistä maksettaviin kompensaatiohin.
Vastauksista myös kuului, että palkkataso ei ole yllättänyt vastaajia, ja että kutsumus on pastorille tärkeä kannatin elämässä.
Palkkani on säännöllisin väliajoin puolittunut.
Kyselyssä kohdistettiin kysymys työuran alussa oleville pastoreille. Voiko nuori palkkauksen perusteella ajatella jatkavansa koko työuransa pastorina?
– Lähtökohtaisesti palkat ovat liian alhaiset, eräs nuori kirjoitti.
– Soveltuvaa ammattikorkea- tai yliopistotasoista koulutusta ei palkkauksessa riittävästi arvosteta. Lähtöpalkka on kutakuinkin sama kuin esimerkiksi lähihoitajilla. Itselläni palkkaus ei muodostu ongelmaksi työuran jatkumisen kannalta, mutta vaikuttaa motivaatioon varsinkin vaikeimpina aikoina.
Toinen vastaaja totesi, että oma työssä jatkaminen on kytketty puolison palkkaan.
– Palkkauksen perusteella en kyllä näe, että voisin jatkaa pastorina koko työuraani, ellei olisi puolisoa, jolla on parempi palkka.
Eräs vastaaja ennakoi, että hänen on jossakin vaiheessa otettava muita töitä pastorin töiden rinnalle.
– Peruselämiseen pidän palkkaa riittävänä, mutta hieman olen huolissani siitä, minkälaista eläkettä voin saada vanhuudessani tällä palkkatasolla. Haluan silti jatkaa työtäni, eikä palkkataso vaikuta motivaatiooni toimia pastorina.
Kaiken kaikkiaan 15 uran alussa olevaa vastaajaa vaikuttivat olevan päättäväisiä ja tyytyväisiä tilanteeseensa.
– Tekisin tätä vaikka ilmaiseksi, jos ei muuta mahdollisuutta, eräs napautti.
Palkkani on sata euroa kuussa.
Uran loppupuolella olevat, yli 60-vuotiaat pastorit muistelivat kyselyssä oman uransa varhaisvaiheita.
– Alkuun olin puolella palkalla vuosia ja vaimo äitiyslomalla, mutta pärjättiin kuitenkin, kun tarkasti elettiin, eräs vastaaja kirjoitti.
– Alussa palkka oli surkea. Uskoa oli, rahaa ei niinkään. Nyt on asialliset palkat, toinen seniori kirjoitti.
Vastaajat kertoivat takavuosina pastorin palkanjatkeena kulkeneista ”kaarneista” eli vapaamuotoisista lahjoittajista, jotka nyt tuntuvat vähentyneen. Vastauksista huokui elämänmittainen kutsumustietoisuus.
– Lähtöpalkkani kymmenen vuotta sitten oli 1 600 euroa kuukaudessa. Se on säännöllisin väliajoin puolittunut. Nyt se on sata euroa kuussa, mutta monia armorikkaita paimenvuosia on toivon mukaan vielä edessä, eräs vastaaja kirjoitti.
