Millaista hedelmää elämäni kantaa? Kestääkö tuotto Jumalan tarkastelussa – saati omassani? Radiopastorinakin tunnettu lähetysteologi Jukka Norvanto poimii kiperimpään kysymykseen vastauksen Kain ja Abelin, veljesten välienselvittelystä.
Kun julkaisuja on takana lähemmäs 80 kirjan verran, voinee todeta kirjailijan tuotteliaaksi. Aihepiirit, jotka lähetysteologi Jukka Norvannon sormia näppäimillä kuljettavat, nousevat Raamatusta, mutta myös pastorin työstä. Näin syntyi viimeisin, Lähetysyhdistys Kylväjän teemavuotta taustoittava Hedelmästään puu tunnetaan -kirja.
– Sielunhoitajana kohtaan usein kysymyksen, onko elämässäni näkyvissä Hengen hedelmää, vai onko kaikki ollut synnin turmelemaa, Jukka Norvanto kertoo mietteistään kirjan synnystä.
– Kilvoitteleva kristitty siinä pohtii elämänsä kulkua, ja päätyy toteamaan, ettei tuota Hengen hedelmää.
– Nuo ajatukset nousevat ohjeista kristityn elämäntavasta, joita esimerkiksi apostoli Paavalin opetus Roomalaiskirjeen luvussa 12 nostaa esiin. Kristitty tuntee, ettei pysty kuin ehkä osittain joitain tuosta täyttämään.
Hyvän ja tuotteliaan, nimenomaan hedelmää kantavan elämän ohjeita antavat muutkin, kuin Raamattuun pohjaavat elämänkatsomukset ja uskonnot. Norvanto mainitsee niistä muutaman, joiden pyrkimys on liki sama kuin kristittyjen ideaali.
– Kyllähän vaikkapa kungfutselaisuus, hindulaisuus tai buddhalaisuus antaa samoja ohjeita hyvään elämään, Norvanto tunnistaa. Oma kilvoittelu on kuitenkin aina eri asia, kuin Hengen hedelmä. Kyse on lihan aikaansaannoksesta, joka on kuin saastainen vaate Jumalan silmissä.
Mikä avuksi? Avainta hedelmän kantamiseen Norvanto etsi ja tuo julki kirjassaan noukkimalla tarkasteluun veljekset Vanhasta testamentista, nuo joita alkukielen nimet kuvaavat ´saavuttamalla hankituksi´ ja ´hölynpölyksi.´
Kielenkääntäjän koulutuksen saanut Jukka Norvanto, radiopastorinakin tunnettu, löytääkin tuoreimman, kesän alussa julkaistavan kirjansa teon anniksi itselleen Kainin ja Abelin kertomuksesta oppimansa.
– En tiedä, onko viisasta avata kirjan sisällöstä kaikkea, mutta veljesten elämää ja pelkästään nimiä tarkastelemalla opin Jumalan toimintatavasta oleellista. Koitan avata lukijalle sitä, mikä ero on sillä, mitä ihminen itse pyrkii saavuttamaan ja hankkii, ja sillä, mikä on uhrin antamisen merkitys. Omasta pyrkimyksestä seurasi tuomio, uhri toi armon, Jumalan mielisuosion, hän kiteyttää.
– Veljesten, lampurin ja maanviljelijän elämänkerrat näyttävät, kuinka usko puhdisti teon Jumalaa miellyttäväksi.
– Kirjaa kirjoittaessani opin, miten helppo ihmisen onkaan ajatella kuten Kain. Ihminen ihmettelee, miksei Jumala mielistynyt siihen, mitä hän sai aikaan. Jumalan laki ei kuitenkaan koskaan saa aikaan Jumalan mielen mukaisuutta. On kyse siitä, luottaako ihminen Jumalan lupauksen olevan tosi.
Perussanoman kustantaman Hedelmästään puu tunnetaan -kirjan nimi pysäyttää. On totuttu ajattelemaan sanonta niin, että puu tunnetaan hedelmistään. Norvanto kirjaa vain yhden hedelmän. Yksikön merkitystä hän purkaa kuvalla maahan putoavasta hedelmästä. Sen tie on maatua, ja tuottaa siten siemenen uutta puuta varten.
– Puu ei kuitenkaan nauti hedelmäänsä itse. Se on tarkoitettu muita varten. Kun Paavali Galatalaiskirjeessä puhuu Hengen hedelmästä, hän käyttää yksikköä. Hedelmä ilmenee eri tavoin, se yksi ja sama hedelmä, jonka yhdeksää eri ilmenemismuotoa apostoli siinä kuvaa. Joku nauttii hedelmän aikaansaamasta toisen ihmisen kärsivällisyydessä, toisen rakentamasta rauhasta, ja ilosta, jota hedelmä tuottaa. Lihan aikaansaannoksista myös alkuteksti puolestaan käyttää monikkoa. Jo luomiskertomuksessa tämä näkyy. Jumala loi siementä tuottavat puut. Ketä varten? Ihmistä, että ihminen voisi nauttia sen hedelmästä.
Aivan Raamatun alussa on jo tarjolla Norvannon mainitsema pähkinänkuoriesitys hedelmän tuottamisen tarkoituksesta.
– Puun hedelmä on tarkoitettu toisille iloksi. Luomiskertomus vie myös sen puun äärelle, jonka hedelmät olivat nekin hyviä, mutta syöminen siitä puusta oli kielletty.
– Ajattelen omenapuuta, jonka oksat näyttivät talvipimeällä kuolleilta. Kun kukintavaihe tulee, katselemme sitä mielellämme. Mutta kukinta on vasta alkua. Jäätkö odottamaan ja ihailemaan kaunista kukintoa? Hedelmän aika on vasta tulossa.
– Jumala haluaa käyttää hiiltä ja vettä olevaa ihmistä välineenä rakkaudestaan kertomiseen. Siitä on myös lähetystyössä kyse. Katseen saa nostaa kukinnosta hedelmään. Kristityn elämässä Jeesuksesta tulee kaikki tarvittava hedelmä.
Kuva: Outi Rajala
