Hyvät: Netflixin uusi elokuva Neitsyt Mariasta ei ole täysin raamatunmukainen, mutta tavoittaa evankeliumien ytimen Yleinen: Muistokirjoitus: Antero Laukkanen tiesi, että rukouksen tililtä kate ei lopu

Heikki Silvennoinen oli Suomigospelin kultaisen vuosikymmenen pääesiintyjiä

 

Muusikko Heikki Silvennoinen teki pitkän uran myös gospelmusiikin parissa.

Tänä aamuna kuollut Kummeli-koomikko ja muusikko Heikki Silvennoinen (1954-2024) ehti pitkän uransa aikana paitsi viihdyttää, myös soittaa lukuisilla Suomigospelin klassikoilla.

Legendaarisen Kummeli-ryhmän sketsissä resuiset hevimuusikot Speedy ja Saku juhlivat tietoa pääsystä soittamaan yleisötapahtumaan Tampereella toistelemalla Olli Keskisen esittämälle managerille hyväuskoisesti: ”Jee jee, pääesiintyjiä!”

Tänä aamuna kuollut suomalaisen komiikan ja musiikin monitaituri, suuren yleisön suuresti rakastama Heikki Silvennoinen (1954-2024) ehti pitkän uransa aikana olla paitsi suosittu viihdetähti, myös eräs pääesiintyjistä useammallakin Suomigospelin klassikkoäänitteellä.

Tommi Saarelan alkuvuodesta 2024 julkaisema elämäkerta Heikki Silvennoinen – Nousut ja laskut (Tammi 2024) valottaa Silvennoisen vuosia Suomigospelin parissa hyvin niukalti.

Fida neliöb. 4.-10.11. + 25.11.-1.12. (ilm.1-2/2)

Tosiasiassa Silvennoisen taidot muusikkona, sovittajana ja tuottajana olivat kuitenkin yksi merkittävä palanen 1980-luvun niin sanotun ”Suomigospelin kultaisen vuosikymmenen” toteutumiselle.

Nuoruudessaan Tabula Rasa-yhtyeen kitaristina tunnetuksi tulleelle muusikolle suomalaisen gospelin piirit alkoivat hahmottua viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksi hänen bändikaveriaan, Jukka Leppilampi ja Jarmo Sormunen, kertoivat 1970-luvun puolimaissa tulleensa uskoon ja aloittavansa gospelin teon.

Tamperelaiset muusikkopiirit eivät olleet 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa karsinoituneet jyrkästi, joten Silvennoisenkin kontaktit uskoviin muusikkoihin muodostuivat hyvin tiiviiksi. Silvennoinen alkoi äänittää gospelartisteja ja jonkin aikaa hän toimi jopa kuukausipalkalla Tampereen seurakuntien nuorisomuusikkona.

1980-lukua on kuvattu Suomigospelin ”kultaiseksi vuosikymmeneksi”, sillä kohentunut soitto- ja äänitystaito mahdollisti silloin useamman huippuluokan artistin tekemään uransa parhaimpia lauluja ja äänitteitä. Silvennoinen yhdisti tällöin voimansa Jaakko Löytyn veljien, Sakarin (rummut) ja Mikon (basson) kanssa. Heistä yhdessä kosketinsoittaja Jouko Laivuoren kanssa muodostui vuosikymmenen suomigospelin superkokoonpano, joka soitti monen keskeisen suomigospelartistin, kuten Jaakko Löytyn, Jukka Leppilammen, Tarvo Laakson, Outi Terhon, Jouko Mäki-Lohiluoman ja Teppo Nuorvan levyillä.

Kokoonpanoa hyödynnettiin niin paljon, että Suomigospelista kirjoittaneessa Gospellehdessä se herätti välillä vähintäänkin hämmästelyä. Soittamisen lisäksi Silvennoinen myös tuotti ja äänitti muun muassa Gospel Powerin vuonna ilmestyneen samannimisen levyn Gospel Power (1982), jolloin kohtasivat ensimmäisiä kertoja myös Lasse Heikkilän luotsaaman bändin laulajana toimineen ja myöhemmin Kummeli-ryhmään kuuluneen Heikki Helan ja Silvennoisen tiet.

Silvennoinen perusti Löytyn veljesten kanssa 1980-luvun alussa myös kaksi pitkäsoittoa julkaisseen Frendz-yhtyeen, joka Gospellehden sivuilla esiteltiin gospelyhtyeenä. Bändin levyjen englanninkieliset tekstit teki amerikkalainen hengellinen runoilija Ronald Fair.

Muista Silvennoisen töistä suomigospelin parissa mainittakoon kitaransoitto sellaisilla klassikkokappaleilla kuten Tarvo Laakson Krusifiksin juurella ja Tervetuloo Punkkiluostariin, Jukka Leppilammen Jumalan valtakunta tulee ja Majataloja, tietä ja sanoja, Outi Terhon Muukalaisuuden majassa, Jaakko Löytyn Lennä, leijani lennä sekä Jouko Mäkilohiluoman ja Teppo Nuorvan Pitkä päivä, lyhyt yö.

Vaikka tehtiin vakavaa musaa, oli aina hauskaa.

Jaakko Löytty, jonka Toisen päivän iltana (1982) on Silvennoisen tuottama ja äänittämä, muisteli allekirjoittaneelle studiotyöskentelyä Silvennoisen kanssa Kahden maan kansalaiset – suomigospelin historia (2005) -teoksessa tähän tapaan:

”Äänityssessiot Silvennoisen kanssa olivat ratkiriemukkaita. Vaikka tehtiin vakavaa musaa, oli aina hauskaa. Komennot luureihin tulivat milloin minkäkin hahmon äänellä”.

Silvennoinen soitti myöhemmin muun muassa Löytyn 30-vuotistaiteilijajuhlan konsertissa vuonna 2003, esittäen solistina kappaleen Hawash! Löytyn samannimiseltä levyltä. Tälläkin äänitteellä Silvennoinen oli ollut mukana jo vuonna 1984.

Vielä 1990 Silvennoinen tuotti Pekka Simojoen luotsaaman Exit-yhtyeen klassikkolevyn Kello käy, jossa hänen slide-kitaraansa voi kuulla kappaleella Heinäkuu ja Kummeli-otteella vedettyä taustalaulua humoristisessa Mitä mä teen? -kappaleessa.

Suomigospelin superkokoonpanosta muodostui sittemmin 1980-luvun lopulla bluesyhtye Q.Stone, Pro Fiden laulajana vaikuttaneen Mikko Kuustosen liityttyä Silvennoisen ja Löytyn veljesten yhtyeeseen solistiksi. Q.Stonen ensimmäistä levyä (1988) voidaan pitää vielä suomigospelia edustava äänitteenä, sillä siinä suomalaismuusikot esiintyvät siinä muun muassa yhdessä amerikkalaisen gospelin legendan, Larry Normanin kanssa.

Levyn tekoprosessista saadut karvaat opit sukeutuivat myöhemmin Kummelin legendaariseksi sketsiksi, Silvennoisen ja kumppaneiden tehtyä Ruotsissa Q.Stonelle levydiilin, jossa ”artisti maksoi” todellakin kaikki kulut.

Q.Stone soitti kokonaisuudessaan myös Larry Normanin Euroopan kiertueella, jonka Hollannin keikasta on julkaistu myös livelevy Live At Flevo With Q-Stone (1989).

Mikko Kuustonen muisteli Kahden maan kansalaiset -kirjassa erästä pikkubussilla tehtyä matkaa Eurooppaan, jolloin Kummelin hahmot olivat jo vuosia ennen sketsisarjan alkua hahmottumassa:

”Yhdellä reissulla, jossa Olli Keskinen oli mukana, ajettiin pikkubussilla Christian Artists -tapahtumaan Hollantiin. Bussissa sattui olemaan keskusradio, josta tuli omaa ohjelmaa koko sen onnettoman reissun ajan.. haastatteluja ja hahmoja. Silvennoinen oli bussissa aina kuoliaaksinaurattaja, mutta asialla oli traaginen puolensa, sillä Hessu oli tuolloin alkoholisti, jolle meinasi käydä huonosti. Monille asioille voi nyt jo nauraa hyväntahtoisesti, mutta tuolloin ei tiennyt, että miten tässä käy. Monet Kummeli- hahmoista olivat valitettavan tosia.”

Sittemmin juuri Olli Keskisen kanssa käynnistetty Kummeli teki 1990-luvun alussa Silvennoisesta supersuositun koomikon.

Etenkin Blues-muusikkona tunnetuksi tullut artisti ehti laulaa ja soittaa myös Sakari Löytyn tuottamalla Poplaulajan sunnuntai -levyllä (1997). Siinä hän versioi herkästi joululaulun Maa on niin kaunis:

Silvennoisen sähkökitara on nyt vaiennut, mutta hänen soittonsa soi edelleen monilla hienoilla levyillä.

Laura Siltalan tekemä Heikki Silvennoisen haastattelu Radio Dein lähetyksessä vuonna 2017:
Teksti: Janne Könönen
Kirjoittaja on tehnyt yhdessä Tero Huvin kanssa teoksen Kahden maan kansalaiset – Suomigospelin historia (2005), jossa on julkaistu myös Heikki Silvennoisen haastattelu vuosista suomigospelin parissa.