Yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja erilaisuuden kunnioittamisen teemat ovat olleet keskeisiä toiminnan ohjenuoria yhteiskunnassamme. Nyt on kuitenkin noussut esiin ilmiöitä, jotka nojautuvat eriarvoisuuteen ja moniarvoisuuden vastustamiseen.
Kohtaamattomuus herättää erilaisuuden pelkoa: maahanmuuttoa ja moninaistumista vastustavia ajatuksia tuetaan eniten muuttotappioisilla ja syrjäytyneillä alueilla, kuplassaan elävät varakkaat syyllistävät heikompiosaisia, kanssakäymistä toisen sukupuolen kanssa pelkäävät nuoret miehet houkuttuvat somen naisvihamielisistä ryhmistä. Epävarmuus omasta paikasta ja merkityksestä kanavoituu usein vihamielisyytenä itselle vierasta kohtaan.
Kokemusten jakamista ja hedelmällisiä kohtaamisia
Osallistavissa tutkimushankkeissani luoviin lähestymis-tapoihin pohjautuvat yhdessä nuorten kanssa toteuttamamme teokset – kuten näyttelyt, kirjat ja videot – ovat yksi tapa luoda kohtaamisia kulttuurisille rajapinnoille. Ne myös tekevät näkyväksi vähemmistöihin kuuluvien nuorten arkea ja esimerkiksi suhdetta kotiseutuun, monikielisyyteen ja -kulttuurisuuteen sekä ulkopuolisuuden ja syrjinnän kokemuksiin.
Taideperustaiset menetelmät ovat mahdollistaneet monenlaiset tavat jakaa kokemuksia ja luoda niiden pohjalta tarinoita ja teoksia. Prosessi on auttanut osallistujia tunnistamaan risteäviä paikantumisiaan ja kulttuurista kansa-laisuuttaan. Hedelmällisimpiä ovat olleet jakamisen ja kohtaamisen hetket, joissa kokemus on välittynyt toiselle: yleisölle/keskustelijalle/katselijalle/kuuntelijalle.
Leikki ja luovuus auttavat maailman hahmottamisessa
Afroamerikkalainen kirjailija ja aktivisti bell hooks toteaa, että lapset ja nuoret ovat luontaisesti tutkijoita ja kiinnostuneita rajojen ylittämisestä. Kehon, aistien ja mielikuvituksen avoimuus ja leikki auttavat lasta ympäröivän maailman hahmottamisessa ja ratkaisujen etsimisessä. Leikkivä ihminen myös rakentaa, purkaa ja muuntaa merkityksiä ja tarinoita ja luo näin mielekkyyttä olemassaololleen.
Leikkimisen ja luovuuden taidoista puhutaan paljon kasvatuksellisissa ja yhteisöllisissä yhteyksissä, mutta usein niitä tarjotaan paketoituina toimintoina, joissa yksilöiden elämänpolut on valmiiksi käsikirjoitettu. Mielestäni uusien näkökulmien ja juonilankojen yhdessä etsiminen ja luominen tulisi olla osa päiväkodin ja koulun arkea ja yhteisöllistä kasvuprosessia kaikille lapsille ja nuorille. Se tukisi myös erilaisia taustoja omaavien lasten keskinäistä ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden rakentamista.
Jos koulu miellettäisiin paikkana, jossa lapset ja nuoret voivat aidosti tutustua itseensä, kokemuksiinsa, kanssakoululaisiinsa, ympäristöönsä ja opiskeltaviin aineisiin, oppimistuloksetkin olisivat parempia.
Peruskoulun opetussuunnitelmissa on lisätty lukuaineiden määrää taide- ja harrastusaineiden kustannuksella ja panostettu tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Väitän, että päinvastoin toimimalla monta kouluun nykyisin liitettyä ongelmaa olisi vältetty. Jos koulu miellettäisiin paikkana, jossa lapset ja nuoret voivat aidosti tutustua itseensä, kokemuksiinsa, kanssakoululaisiinsa, ympäristöönsä ja opiskeltaviin aineisiin, oppimistuloksetkin olisivat parempia.
Lapsille ja nuorille tarjottava mahdollisuus tutustua maailmaan kokonaisvaltaisesti
Nopeatempoisessa maailmassa elämme kaikki kulttuurien liukumissa, ja meidän on alati uudelleenarvioitava asemoitumisiamme. Lapset ja nuoret kohtaavat todellisuuden, jossa aikuisten tarjoamat käsikirjoitukset harvoin toimivat. Luova tutkiminen ja leikki auttavat heitä ymmärtämään taustojaan, jäsentämään ja rakentamaan arkeaan ja tulevaisuuttaan.
Aikuisten tehtävä on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tutustua maailmaan kokonaisvaltaisesti – huomioiden omat, yhteisön ja globaalin todellisuuden sidokset. Näin avautuu reittejä jokaisen ainutkertaisuutta arvostaville kohtaamisille, kulttuurisen kansalaisuuden kokemuksen vahvistumiselle ja yhteisöllisille tienavauksille.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2024.
