Kirjoittanut
Helena Saarijärven valkoisessa talossa tuoksuu tuore pulla. Vuolukiviuuni hohtaa lämpöä keittiöön, jossa Helena Saarijärvi leipoo ja kokkaa päivittäin jotakin hyvää. Hänen poikansa videoi äidin touhut, joita kansa saa ihmetellä YouTubesta.
Omaishoitajan elämä Keuruun Kalettoman kylällä kuluu pääasiassa kotosalla, mutta touhua kokkaustaitoisella naisella silti riittää. Hän on edellispäivänä paistanut suuren täytekakun pohjan ja valmistellut voileipäkakkua. Ne ovat tilaustöitä joillekin 50-vuotissyntymäpäiville.
– Voileipäkakkuun laitoin täytteeksi muun muassa savuporoa. Kermakakkuun puolestaan laitoin mansikkaa, banaania ja vaniljakermaa, Helena selvittää.
Helenalla on oma YouTube-kanava, jonka nimi on Tapahtuu Mummolassa. Siellä leivotaan ja laitetaan tavallista suomalaista ruokaa. Taustalla vilahtaa välillä harmaa kissa, tai vaari käy nakkaamassa kalikoita vuolukiviuuniin samalla kun Helena opettaa selkeästi ja kodikkaasti katsojia.
– Innostuin YouTube-mummoksi, kun poikani lupasi auttaa kuvaamisessa ja muussa tekniikassa. Kanavallani on nyt yli kolmetuhatta tilaajaa, kertoo liike-elämän palveluksessa työuransa tehnyt nainen.
Helena on iloinen katsojapalautteesta, jota hän on saanut arvaamattomiltakin tahoilta. Erään perhekodin asukkaat katsovat innolla niin uusia kuin vanhojakin jaksoja. Joku äiti kertoi saavansa lapsensa mukavasti päiväunille, kun sitä ennen katsotaan mitä YouTube-mummolassa tapahtuu. Joku suomalainen soitti Kanadasta asti ja halusi kertoa elämästään.
– Monet soittajat tai Facebook-viestittelijät tuntuvat olevan kovin yksinäisiä. Etenkin Pohjois-Karjalan suunnalta tulee näitä viestejä. Monen kanssa olen saanut puhua uskonasioista ja rukoillakin.
Helenaa hämmästyttää se, että jotkut katsojat ovat arvanneet hänet uskovaksi ihmiseksi, vaikka se ei tule ohjelmassa varsinaisesti esille.
Uskoontulo yllätyksenä
Helena Saarijärvi on kotoisin Keuruulta, mutta on asunut kuusihenkisen perheensä kanssa vuosia Porvoossa. Vanhemmilla riitti töitä ja lapsiperheen elämä rullasi eteenpäin normaalisti.
– Olin elämääni pääosin tyytyväinen, enkä etsinyt mitään isoa muutosta. Sitten tuli joulu 1979. Ovellemme ilmestyi joululehtikauppias. Päätin olla hyvä ihminen ja ostaa häneltä Hyvä Sanoman, Kultalyhteen ja lapsille Hyvä Paimenen.
Lapset saivat lehtensä, mutta muut lehdet unohtuivat hyllylle tammikuulle asti, jolloin Helena sai vihdoin aikaa lueskella niitä. Hän hämmästeli uskoontulokertomuksia, joissa jonkun huono elämä oli muuttunut paremmaksi. Kertomukset puhuttelivat, mutta asia jäi siihen.
Sitten tuli helmikuu, ja Saarijärvien lapset sairastuivat flunssaan. Eräänä päivänä Helena huomasi, että maito oli loppunut, mutta hän ei voinut jättää sairaita lapsia itsekseen kotiin kauppareissunsa ajaksi. Mies palaisi töistä vasta illalla.
– Mietin, keneltä rivitalomme naapurilta kehtaisin pyytää maitoa lainaan. Muistin, että toisessa päädyssä asui uskovainen perhe. He varmaankin auttaisivat.
Oudot kertomukset
Naapurin avasi täysin vieras nainen, Tuija, joka oli naapureiden lapsia hoitamassa. Helena esitti asiansa ja sai ystävällisen kutsun sisään sekä tarvitsemansa maitolitran. Jo seuraavana päivänä sama nainen kutsui Helenan kahville. Juttu luisti mukavasti. Sitten Helena kiinnitti huomionsa taustalla kuuluvaan kauniiseen hengelliseen musiikkiin. Hän kertoi Tuijalle lukeneensa Hyvä Sanomaa ja ihmetelleensä kertomuksia ihmisten elämänmuutoksesta.
– Tuija vakuutti, että Jumala todella voi antaa synnit anteeksi, tulla sydämeen asumaan ja antaa rauhan. Sitten hän kysyi, haluaisinko tulla uskoon, Helena muistelee elämänsä ratkaisevinta hetkeä.
Hän halusi, mutta ei tiennyt miten se tapahtuisi. Tuija johdatti hänet rukoilemaan yksinkertaisen ”syntisen rukouksen” ja julisti hänelle synnit anteeksi. Samalla hetkellä Helena tunsi kuin joku olisi käärinyt hänet pumpuliin ja vakuuttanut pitävänsä hänestä huolta.
Yksi ei hylkää koskaan
Helena Saarijärven uskonelämän taival alkoi siis hänelle itselleenkin yllätyksenä kesken arkisen päivän. Tuija opetti nuorelle uskovalle, että samat ihmisen haasteet ja arki ovat uskovankin koettava. Haasteita sittemmin onkin Helenan elämässä ollut.
– Jumala antoi minulle rauhan ja varmuuden siitä, että hän on minun kanssani maailman loppuun asti, eikä hän jätä eikä hylkää minua. Olen saanut uskovia ystäviä ja kokenut monenlaisia ihmeitäkin.
Silloin tällöin omaishoitaja saa tuuraajan ja pääsee latautumaan vaikkapa helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin. Iltaisin hän istahtaa mieluusti lempituoliinsa ja kutoo kymmenittäin sukkia, tossuja, lapasia, myssyjä, shaaleja, patalappuja, vauvanpeitteitä ja mitä milloinkin.
– Kaupoissa on pakko aina tutkia mitä uutta lankahyllylle on tullut. Varsinkin tarjouksista lähtee useimmiten pussillinen lankoja mukaan.
Jokavuotinen Operaatio Joulun Lapsi on yksi hänen kohteistaan, samoin Keuruun helluntaiseurakunnan naisteniltojen joulupakettikeräys. Sukat ja muu lahjatavara päätyy sitä kautta sosiaalitoimen jakamana joululahjoiksi heille, jotka eivät muuten ehkä saisi yhtäkään lahjaa. Helena kokee, että YouTube-mummoilu sekä kutominen ovat hänelle annettuja palvelutehtäviä, jota hän voi tehdä kotona ja joista hän kaiken lisäksi suuresti nauttii.
– Kudon myös tilauksesta ystäville ja tutuille. Yhden sukkaparin valmistamiseen menee päivä tai kaksi, riippuen varren pituudesta ja kuvioiden haasteellisuudesta.
Helena etsii kirjo- ja kuvioneuleohjeita sosiaalisesta mediasta tai neulekirjoista. Kokenut kutoja kehittelee myös omia malleja. Haastetta ja uutuuden viehätystä pitää jokaisessa kutomuksessa olla ainakin hiven.
