Kristityille helluntai on kristillisen kirkon syntymäpäivä. Juutalaisuudessa helluntaita vietetään lain antamisen juhlana.
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. (Ap.t. 2:1)
Juutalaisuudessa helluntaita vietetään Mooseksen lain säädöksen mukaisesti 50. päivänä pääsiäisestä. Pari tuhatta vuotta sitten helluntaina eli viikkojuhlana juutalaiseen kansaan kuuluvien tuli kokoontua yhteen Jerusalemiin iloitsemaan vehnäsadon kypsymistä. Mukana tuotiin Mooseksen lain säädöksen mukaan ensi hedelmä uudesta sadosta (3. Moos. 23:15-16). Helluntainvietosta säädetään myös seuraavassa jakeessa 3. Moos. 23:17 jotain yllättävää: ”Tuokaa silloin kukin asuinpaikaltanne Herralle tarjousuhriksi kaksi hapanleipää, jotka on leivottu kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta parhaita vehnäjauhoja. Ne ovat Herralle kuuluva lahja uutissadosta.”
Happamattomia ja happamia
Miksi ihmeessä Herralle oli tuotava tarjousuhriksi leipiä, jotka oli toisaalta leivottu parhaista jauhoista, mutta joiden leipomisessa oli käytetty hapatetta? Hapatehan on synnin vertauskuvaa, mistä syystä pääsiäistä vietettäessä kaikki asunnot oli puhdistettava kaikesta happamasta. Nykyäänkin Israelissa pääsiäisen aikana vieraileva turisti voi saada jonkinlaisen aavistuksen siitä perusteellisuudesta, jolla hotellitkin on puhdistettu kaikesta happamasta. Miksi siis helluntaina oli tuotava hapanleipiä uhriksi Herralle?
Tämä yhtäkkiä oudolta tuntuva säädös kuvaa kuitenkin vertauskuvan avulla oivallisesti sitä, mitä tapahtui ensimmäisenä helluntaina. Silloin ensimmäiset Herran Jeesuksen sovintokuoleman perusteella syntinsä anteeksi saaneet ihmiset liitettiin yhteen ensimmäiseksi Herralle kuuluvaksi lahjaksi uutissadosta. Niinpä myös suomen kielen sana sana ”kirkko” tulee alun perin kreikan sanasta kyriakee, joka tarkoittaa Herralle kuuluvaa. Kirkko tai kristillinen seurakunta on siis jo nimensäkin puolesta Herran omaa. Ne ihmiset, jotka ensimmäisenä helluntaina kastettiin kristillisellä kasteella, olivat syntyneen kirkon ensimmäinen hedelmä. Se, että Mooseksen laissa säädetyt leivät olivat hapantaikinasta leivottuja, muistuttaa meitä siitä, että tässä ajassa Jumalallekin kuuluva ihminen, niin kuin koko seurakuntakin, on myös syntinen. Iloista kaikessa on se, ettei syntisyyskään estä Jeesukseen uskovaa ihmistä kuulumasta Jumalalle.
Viisikymmentä muistuttaa valmistautumisesta
On hyvä tietää myös se, että viljankorjuuseen liittyvän ilon lisäksi helluntaita alettiin juutalaisuudessa 100-luvulta alkaen viettää myös lain antamisen muistoksi. Israelin kansahan oli saanut lain autiomaavaelluksen alkuvaiheessa, kun Mooses oli noussut Siinainvuorelle ottamaan sitä vastaan. Lain antamisen vuoksi juutalaiset alkoivat pitää helluntaita juutalaisuuden syntymäpäivänä. Tämä kiintoisaa siitä syystä, että Apostolien teoissa kuvattujen tapausten vuoksi helluntaista tuli myös kristillisen kirkon syntymäpäivä.
Nykyäänkin juutalaisuudessa lain antamisen juhlaa vietetään siis helluntaina, koska juutalaisen tradition mukaan Mooses sai lain Siinain vuorella juuri helluntaina. Sen ajatuksen mukaan Jumala antoi kansan valmistautua Egyptistä vapautumisesta eli pääsiäisestä 50 päivää ennen kuin solmi liiton sen kanssa. Siksi 50 lukuna on vapautuksesta kertova luku. Nykyjuutalaisuudessa tämä lukusymboliikka näkyy mm. häihin valmistauduttaessa. Morsiamelle annetaan seitsemän päivän valmistautumisaika häihin, ja ne päivät kuvaavat seitsemää viikkoa pääsiäisestä helluntaihin. Niiden päivien aikana morsian puhdistautuu tullakseen valmiiksi sulhaselleen.
Samaan tapaan voimme mekin nähdä, että Jeesus antoi seurakunnalleen 50 päivää pääsiäisestä valmistautua helluntaijuhlaan eli seurakunnan syntymäpäivään. Opetuslapsethan olivat kokoontuneet helluntaina yhteen Jerusalemiin Mooseksen lain määräysten mukaisesti. Oli siis kulunut 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksesta ja kymmenen päivää helatorstaista, hänen taivaaseen astumisestaan.
Laki surmaa ja evankeliumi elävöittää
Kristillisen ja juutalaisen helluntain suuri vertauskuvallinen ero näkyy myös siinä, että lain antamisen aikoihin israelilaisista surmattiin kolme tuhatta henkeä (2. Moos. 32:28), kun taas ensimmäisenä kristillisenä helluntaina eli seurakunnan syntymäpäivänä pelastui kolme tuhatta ihmistä (Ap.t. 2:41). Toisin sanoen, vaikka lain piti tuoda iloa ja siunausta kansalle, se osoitti sille myös lain ankaruuden. Ihmisestä ei ole lain täyttäjäksi. Siksi me tarvitsemme Jeesusta, joka on meidän puolestamme täyttänyt lain, ja siksi helluntai merkitsee meille uuden alkua, uutta elämää.
Pyhä Henki on uuden elämän sinettinä, niin kuin Paavali kirjoittaa: ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi” (Ef. 1:13-14).
Lepo yrittämisen sijaan
Mooseksen laissa ei kerrota helluntaihin liittyen vain uhreista vaan myös ihmisen toiminnasta. Niinpä jakeessa 3. Moos. 23:21 säädetään: ”Kokoontukaa samana päivänä pyhään juhlakokoukseen älkääkä sinä päivänä tehkö mitään työtä. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin.”
Helluntaipäivänä oli lakattava työn tekemisestä. Pelastuksen omistaminen merkitsee loppua omalle yrittämiselle ja touhuamiselle. Työn tekemisen sijaan astuu lepo. Paavali muotoili asian hyvin kirjeessään Titukselle: ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät” (Tit. 3:4-5).
Pelastus on Jumalan tekoa. Siksi myös Pyhän Hengen saaminen on Jumalan lahjaa, ei ihmisen ponnistelun tulosta.
Helluntai muistuttaa vastuustamme toisia ihmisiä kohtaan
Helluntain viettämiseen liittyvien säädösten yhteydessä Mooseksen laissa on mukana myös näköala, joka ottaa huomioon lähimmäisen: ”Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 23:22)
Kaiken juhlan ja touhun keskellä on terveellistä kuulla myös siitä vastuusta, jonka pelastuksesta osalliseksi päässeen tulee tuntea lähimmäisistään. Seurakunnan tehtävänä on kautta aikain ollut siitä huolehtiminen, että jokainen ihminen voisi päästä osalliseksi Jumalan antamista siunauksista. Se tarkoittaa aineellista auttamista hädän keskellä, mutta ennen muuta sen sanoman viemistä eteenpäin, että synnit on sovitettu ja että Herra Jeesus Kristus on turmiovaltoja suurempi.
Ensimmäisenä helluntaina Jerusalemiin saapuneet juhlavieraat kuulivat Pyhän Hengen vuodattamisen seurauksena apostolien julistavan monilla kielillä Jumalan suurista teoista paikalle tulleille ihmisille. Jeesuksen pelastusteosta on kerrottava edelleenkin niin lähellä kuin kaukana. Kieli-ihme muistuttaa siitä, että kun ihminen lakkaa pystyttämästä babelintornejaan omaksi kunniakseen ja alkaa kertoa Jeesuksen suuruudesta (1. Moos.11:1-8), kielimuurin hajoamisen aika alkaa hellittää, niin että kerran Jeesusta voi olla ylistämässä ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä (Ilm. 7:9).
Helluntai on näin myös tärkeä lähetystyön tekemisen vastuustamme muistuttava juhla. Suurinta rakkautta onkin kertoa toiselle ihmiselle Jeesuksesta, kaikkien turmiovaltojen voittajasta.
