Kirjoittanut
Valtakirjan hakeminen on luottamuksenosoitus yhteisöltä työntekijälle
Helluntaiseurakunnissa on otettu laajasti käyttöön Helluntaikirkon työntekijöiden valtakirjat.
Ensimmäiset valtakirjat myönnettiin loppuvuodesta 2016. Noin kymmenen vuoden jälkeen valtakirjapeitto on jo varsin kattava. Tällä hetkellä suomalaisissa helluntaiseurakunnissa on noin 550 henkilöä, jolla on Helluntaikirkon työntekijän valtakirja.
– Se on lyönyt kyllä hyvin läpi, Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen kuvailee.
– Valtakirjoja on haettu työntekijöille myös niistä seurakunnista, jotka eivät ole Helluntaikirkon jäsenseurakuntia.
Suomen Helluntaikirkkoon kuuluu 89 seurakuntaa 246 suomenkielisestä seurakunnasta sekä osa ruotsinkielisistä helluntaiseurakunnista.
Työntekijöiden valtakirjoja on neljälle eri ryhmälle. Tunnetuin lienee pastorin valtakirja, jonka saaminen edellyttää IK-opiston seurakuntatyön tutkintoa tai muuta helluntaiteologista, vähintään alempaa korkeakoulutasoa vastaavaa tutkintoa. Lisäksi tarvitaan kahden vuoden päätoiminen työkokemus pastorin tehtävistä.
Seurakuntatyöntekijän valtakirja on tarkoitettu muuta seurakuntatyötä tekeville sekä esimerkiksi evankelistoille ja valtakunnallisissa yhdistyksissä työskenteleville. Lapsi- ja nuorisotyöntekijän valtakirjan tavoin sen myöntämisedellytykset ovat pastorin valtakirjaa kevyemmät.
Lähetystyöntekijän valtakirjoja on kahdenlaisia. Ordained Minister -merkintä kertoo, että lähetti on myös statukseltaan pastori. Perusmuodossaan lähettivaltakirja on nimikkeeltään Missionary Certificate.
Kaikkia neljää valtakirjaa hakee henkilön taustayhteisö, ei henkilö itse.
– Valtakirjan hakeminen on vahva luottamuksenosoitus yhteisöltä työntekijälle, Esko Matikainen toteaa.
Perehdytykset luovat ammatillisuutta, yhteyttä ja selkänojaa.
Koulutusvaatimukset ovat puhuttaneet koko valtakirjan olemassaolon ajan. Alkuvaiheessa valtakirja saatettiin myöntää täysin työkokemusperusteisesti, ja siirtymävaiheella haluttiin varmistaa pitkään jo palvelleiden tasavertaiset mahdollisuudet valtakirjaan nuorempien kanssa.
Vuosien varrella on myös tehty poikkeuksia yksittäistapauksissa.
– Erästä seurakuntaa oli pastorina johtanut kymmenen vuoden ajan henkilö, jolla oli oma yritys, ja joka ei halunnut palkkaa seurakunnasta, Esko Matikainen kuvailee.
– Tällainen mallihan on yleinen esimerkiksi lähetystyön piirissä. Tässä katsottiin pitkä kokemus ja seurakunnan istuttaminen vahvaksi työkokemukseksi, ja henkilölle myönnettiin pastorin valtakirja.
Työntekijän valtakirjaan liitettävä oikeus vihkiä avioliittoon on noin 240 henkilöllä.
Vihkioikeuden voi saada liitettynä muihin valtakirjoihin, paitsi lähettivaltakirjaan.
– Vihkioikeus on voimassa vain Suomen rajojen sisällä, Esko Matikainen sanoo.
Viime vuosina vihkioikeuden edellyttämissä koulutuksissa on ollut mukana henkilöitä, jotka ovat aiemmassa tehtävässään luterilaisen kirkon tai Suomen Vapaakirkon pastoreina jo vihkineet pariskuntia.
– On ollut hyvä kuulla kokeneilta näkemyksiä ja neuvoja.
Perehdytyksistä on tullut osallistujille tärkeitä tapaamisia.
– Perehdytykset luovat ammatillisuutta, yhteyttä ja selkänojaa, Matikainen määrittelee.
Valtakirja uusitaan viiden vuoden välein, ja uusimista edeltää aina perehdytyspäivä.
”Valtakirja tuo jämäkkyyttä”
Kampusohjaajana IK-opistolla työskentelevä Eveliina Hokkanen sai pastorin valtakirjan noin vuosi sitten. Valtakirjan haki Hokkasen tuolloinen työnantajaseurakunta, ja myös nykyisissä työtehtävissä opistolla pastoraaliset tehtävät ovat saaneet jatkoa.
– On tärkeää, että olen saanut tällaisen mandaatin ja myös itse sitoutunut helluntaiseurakuntien uskon pääkohtiin. Opetan niin kuin helluntaipastorin kuuluukin, Hokkanen määrittelee.
Kouvolan helluntaiseurakunnan pastori Tero Ojasalo toteaa, että pastorin valtakirjaan liittyvä koulutus sitouttaa ja ”tuo jämäkkyyttä”.
– Valtakirja on tuonut yhtenäisyyttä siihen, mitä pastorin työhön kuuluu. Vihkimisoikeus on tietysti tärkeä osa valtakirjaa.
Myös prosessiin kuuluva sitoutuminen oppiin on Ojasalon mielestä tärkeää, mutta helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat eivät kuitenkaan ole liian tiukat.
– Jää tarpeellista väljyyyttä ja joustoa niissä asioissa, joista kentällä vallitsee erilaisia tulkintoja.
(AT)
