Kirjoittanut
”Johtamiskeskustelumme on juuttunut moneen kertaan vanhimman sukupuoleen”, Arto Hämäläinen kirjoitti Ristin Voiton pääkirjoituksessa. ”Vaikka seurakunnassa olisikin miesvanhimpia, seurakunnan johtajuudessa Uuden testamentin mukaan on tilaa yhtä lailla naisille”.
Helluntaiherätyksen eläkkeellä oleva lähetystyöjohtaja Arto Hämäläinen toi esille viime viikolla Ristin Voiton pääkirjoituksessa naisjohtajuutta tukevia ajatuksia.
– Uusi testamentti puhuu selvästi vanhimmille tarkoitetusta johtamisvastuusta. Olisi kuitenkin syytä pysähtyä miettimään, onko johtajuuden toteuttaminen rajattu seurakunnissamme liian suppeaksi, pelkästään vanhimmille kuuluvaksi, Hämäläinen kirjoitti
– Uusi testamentti tuntee myös johtajuuden, jota diakonit ja seurakuntapalvelijat suorittivat.
Hämäläinen toi kirjoituksessa esiin Helsingin Saalem-seurakunnan mallin, jossa seurakunnan toimintaa johtaa seurakuntaneuvosto, johon kuuluu niin vanhimpia kuin työmuotojen edustajia.
– Vaikka naisille on ollut seurakunnissamme tietyssä määrin tilaa, ongelmana on ollut ”virallisen” aseman puute. Kun johtajuus on rajautunut vanhimpiin, naisten paikkaa ei ole osattu määritellä, ja sisaret ovat jääneet johtajuudessaan epämääräiseen välimaastoon, Hämäläinen kirjoitti.
(Arto Hämäläisen pääkirjoitus kokonaisuudessaan alla)
—
Näkökulmaa johtajuuteen pitäisi laajentaa (RV 15.4.2011)
Suomen helluntaiseurakunnat ovat korostaneet vanhimmiston roolia seurakunnan johtamisessa. Uusi testamentti puhuukin selvästi vanhimmille tarkoitetusta johtamisvastuusta. Olisi kuitenkin syytä pysähtyä miettimään, onko johtajuuden toteuttaminen rajattu seurakunnissamme liian suppeaksi, pelkästään vanhimmille kuuluvaksi.
Uusi testamentti tuntee myös johtajuuden, jota diakonit ja seurakuntapalvelijat suorittivat. UT puhuu viidestä palveluarmoituksesta: apostolisesta, profeetallisesta sekä evankelistan, paimenen ja opettajan tehtävästä. Niihin kaikkiin sisältyy johtamisvastuu: seurakuntalaiset oli varustettava erilaisiin palvelutehtäviin.
Lisäksi Uusi testamentti puhuu vain yleisesti johtajista. Tavoitteena kaikessa on pitää Kristuksen ruumis toimintakykyisenä.
Johtamiskeskustelumme on juuttunut moneen kertaan vanhimman sukupuoleen. Kaikesta pitää voida keskustella, mutta tuohon kysymykseen takertuminen estää miettimästä johtajuutta kokonaisvaltaisemmin. Vaikka seurakunnassa olisikin miesvanhimpia, seurakunnan johtajuudessa Uuden testamentin mukaan on tilaa yhtä lailla naisille.
Historiamme tuntee apostolisia naisjohtajia, kärjessä kulkeneita naisevankelistoja ja profeettoja, jotka ovat antaneet merkittävästi suuntaa. Paimenuus on toteutunut monen sisaren elämäntyössä kauniilla tavalla, ja monia siunauksia on saatu erinomaisten nais-opettajien kautta.
Efesolaiskirjeen neljännen luvun palveluarmoitusten johtamisvastuu on sananmukaisesti kuntoon panemista ja valmistamista. Seurakunnan apostolisen lähetystehtävän toteuttamiseen, Jumalan visioiden näkemiseen, sielujen voittamiseen, opetuslapseuttamiseen ja terveen opin vaalimiseen tarvitaan sekä miehiä että naisia.
Vaikka naisille on ollut seurakunnissamme tietyssä määrin tilaa, ongelmana on ollut ”virallisen” aseman puute. Kun johtajuus on rajautunut vanhimpiin, naisten paikkaa ei ole osattu määritellä, ja sisaret ovat jääneet johtajuudessaan epämääräiseen välimaastoon.
Helsingin Saalemissa tilanne on ratkaistu soveltamalla johtajuuteen kahta Uuden testamentin nimikettä: vanhinta ja seurakuntapalvelijaa. Jälkimmäisessä on tilaa niin nais- kuin miesjohtajuudelle toiminnan erilaisten haasteiden mukaan. Vanhimmat ja seurakuntapalvelijat muodostavat yhdessä seurakuntaneuvoston.
Helsingin Saalem-seurakunta on nähnyt tärkeäksi huolehtia myös siitä, että johtajuudessa palvelevat todella sitoutuvat tehtäväänsä. Siksi valinnat tehdään kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Kutsumus voi olla elinikäinen, mutta palvelukapasiteetti ei aina sitä ole.
Arto Hämäläinen
