Kirjoittanut
Helluntaiseurakuntien koulupastorit eivät ole kokeneet olennaista työn vaikeutumista viime vuosina. Eräs harvoista tapauksista sattui kun Sastamalan koulupäällikkö kielsi vapaiden suuntien seurakuntien vierailut kunnan kouluissa. Helluntaiherätykselle näkyminen kouluissa on yksi tärkeimpiä – ja yksi ainoita – näyttäytymismuotoja pääväestölle.
Helluntailaisille koulupastoreille koko ajatus evankelioimistilaisuuksista keskellä koulupäivää tuntuu absurdilta.
– Tuemme opetussuunnitelmaa, koulupalvelujen toiminnanjohtaja Leevi Ahopelto kiteyttää.
Viime vuoden lopulla esillä ollut tapausta, jossa satakuntalaisen Sastamalan perusopetuksen päällikkö suositti kouluja olemaan ottamatta vastaan vapaiden suuntien seurakuntien kouluvierailuja, pidetään poikkeuksellisena. (lue Aamulehden uutinen tästä)
– Jonkin verran tuntuu rehtoreilla olevan asenteellisia ja aatteellisia esteitä. Suhteessa koulujen määrään nämä ilmiöt ovat kuitenkin vähäisiä, Pirkanmaan alueen koulutyöntekijä Tapani Varuhin sanoo.
Helluntaiseurakuntien maakuntarajojen mukaan työkenttänsä määrittelevät alueelliset koulutyöntekijät tarjoavat kouluille opetussuunnitelmaa tukevia oppitunteja, joiden aiheena ovat usein kansainvälisyys ja lähetystyö. Uskontotunneilla esitellään myös seurakunnan ja herätysliikkeen toimintaa. Lisäksi seurakunnat järjestävät kouluissa muun muassa gospelkonsertteja.
Helluntaiherätykselle näkyminen kouluissa on yksi tärkeimpiä – ja yksi ainoita – näyttäytymismuotoja pääväestölle. Kouluihin ei voi mennä julistamaan tai käännyttämään.
– Emme lähde siitä, että me tarvitsemme kouluja vaan siitä, että koulut tarvitsevat meitä. Ne kaipaavat jatkuvasti hyviä yhteistyökumppaneita, ja me haluamme olla yksi selväpäinen pelaaja tällä kentällä, Leevi Ahopelto toteaa.
Koulut sopivat käytännöistä keskenään
”Pelätyt” vähemmistöt elävät hyvistä suhteista valtaa pitäviin. Yleensä kouluvierailujen suhteen vaikeudet liittyvät hetkeen, kun koulu saa uuden rehtorin.
– Suhteet pitää tällöin luoda aina kokonaan uudelleen. Suhteiden hoitaminen ja asioiden esittäminen huolellisesti etukäteen on koko ajan tärkeätä, Varuhin sanoo.
Jos kunnan sisällä on tehty sopimuksia, niiden pyörtäminen on yleensä hyvin vaikeaa. Aina edes täsmällistä syytä vastahankaisuuteen ei kerrota.
– Eräässä kunnassa soittelin eri kouluille ja kysyin vierailemisen mahdollisuutta. Kaikki rehtorit olivat hyvin varovaisia ja kysyivät, mitä muissa kouluissa oli sanottu. Kävi ilmi, että rehtorien kokouksessa oli puhuttu, ettei vapaita suuntia enää kouluille oteta, Pohjois-Pohjanmaan alueen koulutyöntekijä Miika Savola sanoo.
– Lupasin rehtoreille, että esittelen tunnin huolella, ja jos on jotain sanomista, en enää koskaan tarjoa tuntia kouluun. Lopulta ovet avautuivat, ja pääsimme pitämään tunteja, etenkin kansainvälisyyteen liittyviä tunteja suosiva Savola kertoo.
Erikoispiirteenä helluntailaiskielteisyydessä on se, että usein vanhoillislestadiolaisilla rehtoreilla on nurjimmat ennakkokäsitykset.
– Toisaalta lestadiolaisten johtamissa kouluissa on myös ollut kaikkein lämpimin vastaanotto, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan koulutyöntekijä Usko Blommendahl sanoo.
Kokonaistilanne hyvä
Rehtoreiden kanssa keskustellessa on tullut esille se, että koulukenttä on hämmentynyt ja epätietoinen siitä, mistä ja miten koulussa saa nykyisin puhua. Tunnustuksellisuuskysymykset sekoittavat pakkaa.
– Eräs rehtori sanoi aivan suoraan, että hän ei tiedä enää mitä koulussa saa kristinuskosta sanoa ja mitä ei, Savola sanoo.
Blommendahl uskoo, että mediassa esillä olleet puheenvuorot vaikuttavat vahvasti opettajiin.
– Jotkut rehtorit ovat omaksuneet lehdistön ajattelutavan. Varovaisuutta on paljon.
Koulutyöntekijöillä on kuitenkin syytä tyytyväisyyteen: koulutyötä kehutaan koko ajan, joskus myös tuntien pitäjiä.
– Minua on kysytty kouluun opettajan työhönkin. Sitä myös kysellään, että mistä helluntailaiset oikein löytävät noin hyviä tyyppejä kiertämään, Miika Savola sanoo.
