Kirjoittanut
Juhannuskonferenssille on tarkat askelmerkit, mutta joustamista ja ihmeitäkin tarvitaan pitkin matkaa.
Juhannuskonferenssin juhlakanslia on komealta kalskahtavasta nimestään huolimatta pikemminkin tapahtuman keskustoimisto, jossa noin 25 000 kävijää ja 2000 talkoolaista käsittäneen tapahtuman käytännön struktuuri muodostetaan.
Kun muiden tapahtuman vapaaehtoisten tavoin talkootyönä omilla lomillaan tehtäviään hoitaneet kanslian ihmiset lähtivät juhannussunnuntaina kotiin, moni sanoi, että tämänvuotinen tapahtuma oli ollut paras koskaan.
– Mietin, että näinhän sen aina pitäisikin olla, että viimeisin on aina paras, juhlakanslian päällikkö Markus Taina sanoo.
– Muuten mennään herkästi siihen, että muistellaan sitä jotakin vuoden 1982 Lappeenrannan konferenssia. Kun viimeisin on aina parasta, säilyy into tulla seuraavana vuotena uudelleenkin.
(Palaa Juhannuskonferenssin tunnelmiin juhlien aikana päivittyneen uutisen ja kuvakoosteen myötä Ajassa-lehdessä tästä.)
Rohkea usko -teemaa kantanut Juhannuskonferenssi kasvoi viime vuodesta jopa parikymmentä prosenttia.
Eripituisia ajanjaksoja tapahtumassa viettäneitä ihmisiä oli jopa 25 000, viime vuonna 20 000. Kaikki majoitukseen, ruokailuun ja myös silmämääräiseen arviointiin perustuvat indikaattorit olivat tapahtumassa plusmerkkisiä edellisvuoteen nähden.
Asuntovaunuja ja –autoja oli nyt 820, viime vuonna 780. Telttoja oli noin 800, viime vuonna 550. Henkilöautoja oli päiväparkissa perjantaina noin 2700 ja lauantaina noin 3200. Viime vuonna samoina päivinä autojen määrä oli 1900 ja 2500.
Tässäkään työssä ei voi koskaan jäädä paikalleen.
Kanslian ydinjoukko rantautuu alueelle juhlaa edeltävänä viikonloppuna. Samoihin aikoihin alkaa saapua myös muita esimiehiä, jotka alkavat rakentaa omaa työpistettään ja vastuualuettaan.
Vapaaehtoistyön esimiesten merkitystä Juhannuskonferenssin rakenteessa ei Markus Tainan mukaan voi korostaa liikaa, vaikka itse työtä tekevät tietysti muutkin työvuoroihinsa saapuvat talkoolaiset. Esimies – nais- tai miespuolinen – on se, joka saapuu paikalle aamulla ensimmäisenä, ja usein poistuu illalla viimeisenä. Esimiehellä on omistajuus työalastaan.
Juhannuskonferenssin varsinainen ohjelmakartta – tuottajat, juontajat, puhujat ja musiikkiryhmät – on muodostettu talvella. Ohjelmatoimikuntaa johtaa konferenssin johtaja Marko Halttunen.
Markus Taina korostaa etukäteistyön merkitystä esimiestyössä. Esimies varmistaa, että hänellä on jonkinlainen ydinryhmä vanhoja talkoolaisia tulossa.
Konferenssin johtotiimi, johon Tainan ja Halttusen ohella kuuluvat kehityspäällikkö Ari Koski, koordinaattori Petri Koivisto ja turvallisuuspäällikkö Miikael Jääskallio, ovat hereillä periaatteessa koko vuoden. Viimeistään kevättalvella nuotteja aletaan kirjoittaa tosissaan, ja palaset – alttiit ihmiset – asetetaan paikoilleen. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kun tapahtuman alku lähestyy tiistaina ja keskiviikkona, porina kattilassa alkaa pikkuhiljaa voimistua.
– Volyymit nousevat, talkoolaisia tulee paikalle koko ajan lisää.
Juhlakansliassa on oltava vastaus jokaisen saapujan kohdalla ainakin siihen, missä alkavat työt ja missä on majoitus. Tietysti tähänkin on harjaannuttu vuosien saatossa, mutta yllätyksiltä ei voi välttyä.
– Voi käydä niin, että kaikki huoneet on allokoitu, ja sitten paikalle tulee ihminen perheineen ja koirineen. Majoituspyyntö ei ole tullut meille asti, Markus Taina kuvailee ja sanoo, että tässäkään työssä ei pärjätä ilman Jumalan johdatusta ja apua.
– Kun tulee jokin ylivoimainen tilanne, ei kannata hermoilla. Kun ei tiedä mitä tehdä, kannattaa laittaa kädet ristiin.
Aina löytyy jostain se yllättäen vapaaksi jäänyt majoitus. Tiettävästi kukaan talkoolainen ei jäänyt taivasalle tänäkään vuonna.
Ollaan rehellisiä itselle ja muille.
Torstai on kanslian kiireisin päivä. Jonot ovat väistämättä kovat, ja kovilla ovat asiakaspalvelijatkin.
Eri ihmisille on jaettu vastuualueita. Emmi Paavilainen muun muassa vastaa tapahtumaa osaltaan toteuttavien yhdistysten sekä eri esiintyjien kanssa toimimisesta. Majoituspäällikkö Tuire Äijäläinen taas vastaa petipaikkojen riittävyydestä.
Muita tärkeitä henkilöitä konferenssirakenteessa ovat muun muassa kanslian vuoropäällikkö Matti Karvinen sekä talkoisiin ja majoituksiin luodun Tarmo-ohjelmiston koodannut Sampo Antila.
– Ihmisiä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Meillä on hieno ja sitoutunut tiimi, Taina sanoo.
Tänä vuonna Juhannuskonferenssissa kirkastettiin toiminnallisia arvoja, joita ovat muun muassa palvelijan asenne, kunnioitus ja toisten huomioiminen, rehellisyys ja yhdessä tekeminen.
Markus Taina tietää, että jos arvojen rimpsu laaditaan jossain hallinnollisissa yläkerroksissa, ne harvemmin sulautuvat osaksi työarkea.
– Teimme nämä arvot porukan kanssa yhdessä. Kävimme kaikki läpi, mitä nämä omalla kohdallamme tarkoittavat.
– Kunnioitus esimerkiksi lähtee siitä, että kun ihminen tulee kansliaan, katsotaan silmiin ja tervehditään. Kohdistetaan huomio häneen.
– Rehellisyys taas tarkoittaa sitä, että ollaan rehellisiä itselle ja muille. Jos tulee virhe, nostetaan se esiin eikä piilotella, ja pyydetään anteeksikin, jos on tarvetta.
– Yhdessä tekeminen merkitsee sitä, että pyydetään ja annetaan apua. Tieto on jaettua, eikä kaikki ole yksien korvien välissä. Ei myöskään olla naama väärällä, jos joku tulee kysymään jotain asiaa.
Markus Taina toteaa, että arvoja koetellaan, kun päivät kuluvat, jonot kasvavat ja väsymys jossain kohdassa Juhannuskonferenssia väistämättä alkaa tuntua.
– Pidän silti ihmeellisenä sitä, että väki sunnuntaina fyysisesti ja henkisesti väsyneinä silti kertoo, kuinka antoisaa kaikki onkaan ollut.
Johdatuksen kokemukset ovat usein pieniä mutta sitäkin merkittävämpiä.
– Esimerkiksi jäätelönmyyjiä oli eräällä pisteellä niin vähän, että vuorossa olijat eivät olleet pystyneet edes pitämään taukoja. Esimies tuli kertomaan tämän, ja tilanne tuntui tuskalliselta.
– Sitten huomattiin kolme tyttöä lähellä, joilta kysyttiin, pitävätkö he jäätelöstä, ja olisivatko he voineet auttaa. Tytöt lähtivät iloisina mukaan töihin kioskille.
Toinen esimerkki oli nainen, joka yksin tiskasi keskiviikkona koko kontissa olleen valtavan astiavarannon työväenruokalaan yhden päivän aikana.
– Kyllä minä olisin ollut harmissani siitä, että eikö ole muita tekijöitä. Hän oli kuitenkin koko pitkän päivän täynnä iloa ja intoa saadessaan tehdä työtä ja totesi, että Jumala näkee tämänkin.
Seuraava tapahtuma on jälleen vuoden kuluttua. Markus Taina pitää nyt koettua, kasvanutta ja virkistynyttä konferenssia kannustavana kokemuksena. Voi olla, että se jää mieleen parhaiden joukkoon.
– Tässä työssä ei kuitenkaan voi koskaan jäädä paikalleen. Aina täytyy olla valmis kehittämään ja kehittymään.
– Ei voi tehdä niin, että otetaan vanhat paperit esiin, vaihdetaan niihin vain kuluvan vuoden päiväykset.
Nytkin tapahtuman osallistujien ja talkoolaisten parissa tehtiin tutkimuksia ja pyydettiin kehitysideoita.
– Tammikuussa on aika ottaa ne ideat esiin ja miettiä, miten ne laitetaan käytäntöön.
