Kirjoittanut
Kansanopistolla ei ole resursseja kannatella tapahtumakeskusta. Toimintojen historiallista yhteyttä kyseenalaistaan nyt kovemmin kuin koskaan.
Kun helluntaiseurakuntien IK-opisto elokuun alussa alkoi käynnistellä syksyn toimintaa, realisoitui myös riskeistä pelätyin: kesän suurtapahtumat jättivät kassaan vain joitakin tuhansia euroja.
Juhannuskonferenssi kokosi kolmanneksen vähemmän tapahtumavieraita kuin pandemiaa edeltävänä aikana. Samoin IK-opiston tärkeä asiakas, lestadiolaisten Opistoseurat, oli osallistujamäärältään aiempaa pienempi tapahtuma. Lisäksi tapahtumia rasitti elintarvikkeiden ja energian kohonnut kustannustaso.
”Opistolla ei ole kunnollista omistajaa.”
Kesän jäljiltä opistoyhdistyksessä on päällä vakava kassakriisi, jota on selvitelty syksyn hiljalleen pimetessä. Laskuttajien kanssa on esimerkiksi sovittu maksujärjestelyjä.
– Laskujen suhteen eletään kädestä suuhun, Iso Kirja ry:n hallituksessa pari vuotta toiminut Hannu Suni sanoo.
Yhdistys ei tule välttymään niin sanotuilta lyhyen tähtäimen korjaustoimenpiteiltä. Opistolla joudutaan muun muassa harkitsemaan sellaisien omaisuuserien realisoimista, jotka eivät ole toiminnan kannalta oleellisia. Toiminta on henkilöstövaltaista, ja rakennetta on myös tältä osin arvioitava.
– Irtisanomisista ei ainakaan vielä ole tarvinnut puhua, Suni sanoo.
IK-opisto on helluntaiseurakuntien koulutuslaitos, jolla on kampukset Keuruulla ja Helsingissä. Aiemmin se tunnettiin Iso Kirja -opistona.
”Se näkyy, että nuorisotyössä ikäluokat ovat yhä pienempiä.”
Kriisissä on nostettu kriittisesti pöydälle herätysliikkeen vuosikymmenten takainen rakenteellinen ratkaisu, jossa opistoyhdistykselle on sälytetty valtakunnallisten suurtapahtumien järjestäminen ja tapahtuma-alueen ylläpitäminen.
Iso Kirja ry:n ylimääräisessä kokouksessa lokakuun puolessa välissä on tarkoitus keskustella kiinteistöjen omistajuudesta.
– Siihen tarvittaisiin nykyistä leveämpiä hartioita, Hannu Suni kuvailee.
Alkuvuodesta opistoyhdistyksen hallitus kokousti seitsemän suurimman helluntaiseurakunnan edustajien kanssa. Haussa on nyt ratkaisu, jossa opistoyhdistys voisi keskittyä opistotoimintaan, eikä sen tarvitsisi ainakaan yksin kantaa kiinteistökuormaa ja tapahtumatoimintaan liittyviä riskejä.
Mahdollisessa uudessa omistuspohjassa on väläytelty muun muassa muita valtakunnallisia yhdistyksiä sekä yksityisiä sijoittajia.
– Kansanopistotoiminnan rinnalla toimivalle suurtapahtumakeskukselle etsitään vahvempaa liiketoimintaosaamista, Hannu Suni kuvailee.
Myös opisto itsessään on ollut viime vuosina murroksessa. Perinteinen malli, jossa opiskelija asuu opistolla, on selvässä laskusuunnassa suomalaisessa opistokentässä.
Tällä hetkellä IK-opiston alueella eli opistokampuksella asuu vain parikymmentä opiskelijaa. Vähäinen kampusopiskelijoiden määrä ei vielä itsessään vie opistoa kriisiin, koska vastaavasti etä- ja monimuoto-opiskelu on lisääntynyt.
– Keskisuurena kansanopistona pärjäämme tällä hetkellä kohtuullisen hyvin, opiston rehtori ja Iso Kirja ry:n johtaja Tanja Laulainen kuvailee.
Opistotoiminnan vuotuinen tulomatematiikka on yksinkertaistetusti seuraavanlainen: tutkinto-ohjelmissa, lyhyemmissä seminaareissa ja leireillä opiskelevat opiskelijat suorittavat maksuina noin 600 000 euroa, jonka lisäksi opistoyhdistys saa opetusministeriöltä valtionosuuden, joka on tällä hetkellä noin miljoona euroa vuodessa. Opistoyhdistys vastaanottaa myös vuosittain tavanomaisesti noin 150 000 euroa erilaisia lahjoituksia.
Tämän tulokehyksen puitteissa opisto tuottaa vuositasolla noin 5 500 opiskelijaviikon mittaista koulutusjaksoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pitkillä linjoilla opiskelee vuositasolla keskimäärin 50 opiskelijaa ja monimuotoisissa koulutuksissa noin 150 opiskelijaa. Leireille tulee noin 600 nuorta ja seminaarit vetävät noin 1 000–1 400 osallistujaa vuosittain.
Vakituisia, täysiaikaisia työntekijöitä IK-opistolla on tällä hetkellä noin 25, ja tämän lisäksi hyödynnetään tuntiopettajia ja kausityöntekijöitä.
Tanja Laulainen toteaa, että opiskelijoiden saaminen on vuosi vuodelta haastavampaa.
– Tässä näkyy aivan selvästi se, että helluntaiseurakuntien nuorisotyössä ikäluokat ovat yhä pienempiä.
Opiston rahoituksen kannalta paras opiskelija on pitkää tutkintoa tekevä, kampuksella asuva ja ruokaileva opiskelija – juuri sellainen, joiden määrä tuntuu jatkuvasti vähenevän.
– Nykyisin haetaan yhä enemmän sitä, että opintokokonaisuus räätälöidään ja sen voi suorittaa työelämän ohessa.
– Nykyihminen haluaa myös optimoida sen, mihin käyttää aikaansa. Kyllä se näkyy meillä siten, että opistolla asuminen vähenee ja kampuskulttuuri heikkenee.
Myöskään nykyiset opintotuet eivät kannusta opistokampuksilla asumiseen. Jos opiskelija asuu opistolla, kuukausittainen tukisumma on 80 euroa. Jos hän asettuu esimerkiksi Keuruun keskustaan, tukea saa 280 euroa.
”Opisto ei ole ylivelkaantunut”
Iso Kirja ry:llä on velkaa tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa euroa. Velka liittyy kiinteistöjen uusrakentamiseen ja korjaamiseen, jota 30 vuoden aikana on tehty.
– Nähdäkseni opisto ei ole ylivelkaantunut siitä näkökulmasta, että sen taustalla on iso herätysliike, hallituksen jäsen Hannu Suni sanoo.
– Tässä kuitenkin tullaan sen ongelman äärelle, ettei opistolla ole kunnollista omistajaa. Seurakunnat hoitavat paljon suurempia velkoja esimerkiksi rukoushuoneiden kohdalla, mutta opistosta ei tunneta samanlaista omistajuutta. (AT)
