Kirjoittanut
Tarve sovittaa uskoa rationaaliseen ajattelutapaan on ajaton ilmiö.
Opettaja Janne Saarelan mukaan kristittyjen nuorten virinnyt kiinnostus apologetiikkaa eli uskon puolustusta kohtaan kumpuaa halusta toisaalta argumentoida kristillistä uskoa sitä kyseenalaistaville, toisaalta saada myös vahvistusta omalle uskolle ja selvyyttä hankalana koettuihin raamatunkohtiin.
– Järkevä usko -leirillä nousi esimerkiksi kysymys siitä, kokivatko Henok ja Elia kuoleman ennen taivaaseen menemistään, Saarela kertoo.
Vanhan testamentin kuvauksen mukaan molemmat miehet otettiin suoraan taivaaseen Jumalan luo.
Miten on, mitä Henokille ja Elialle tapahtui? Vastaus kysymykseen saadaan tämän jutun loppupuolella.
Aihe on saanut lisäpotkua vastakkainasettelun jyrkennyttyä yhteiskunnassa.
IK-opistolla pidetiin toissa viikonloppuna Järkevä usko -leiri, jossa käsiteltiin apologetiikan kysymyksiä.
Ohjelma leirillä oli Janne Saarelan mukaan tarkoituksellisesti tiivis ja pakattu täyteen luentoja ja keskusteluja.
– Porukasta näki, että oltiin varauduttu opiskelemaan. Tällä kertaa ei tultu pelaamaan palloa.
Järkevä usko on osa opiston leirijatkumoa nuorille. Moni leirin reilusta viidestäkymmenestä 16–25-vuotiaasta osallistujasta oli käynyt esimerkiksi Fifteen-leirin Keuruulla. Fifteen on helluntaiseurakuntien rippileiri.
Opettaja Mikke Tiainen puhui siitä, miten postmodernistinen maailmankuva vaikuttaa kulttuuriin ja haastaa myös kristillisen uskon.
Leirin luennoilla käytiin läpi myös viisi klassista jumalargumenttia, joista osa on syntynyt jo antiikin aikana.
Leirin toinen painotus oli Raamatun arkeologia.
– Arkeologia tukee vahvasti esimerkiksi Kuningasten kirjojen kuvauksia, Janne Saarela sanoo.
Tarvitaan tietoa ja osaamista, kun uskoa haastetaan.
Saarelan mukaan on havaittavissa, että 2020-luvun alkaessa on eletty jonkinlaista apologiabuumia. Uskoa halutaan nuorten ja nuorten aikuisten parissa käsitellä nyt myös rationaalisten perusteluiden kehystämänä.
Eikö uskon pidä kuitenkin olla uskoa? Täytyykö vahvikkeita luoda tieteellisen lähestymisen tai esimerkiksi arkeologian avulla?
– Apologetiikan ytimessä on antaa eväitä uskoa Jumalaan, Janne Saarela sanoo.
– Ihmisellä on sisäsyntyinen kaipaus, että asioiden pitää käydä järkeen.
Saarela viittaa myös nykyiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, jossa katsomuksia kyseenalaistetaan eikä kristillinen usko nauti koskemattomuussuojaa.
– Myös vanhemmat haluavat tietoa, koska heillä täytyy olla jotain, mitä välittää lapsille. Aina ei voi vedota vain uskoon mysteerinä.
Apologeettisen tarkastelutavan voidaan katsoa alkaneen yleistyä helluntaiseurakuntien piirissä jo aiemmin, etenkin Fifteen-leirien myötä parinkymmenen vuoden aikana.
Alan pioneeri on Janne Saarelan mukaan ollut tutkija ja tohtori Matti Kankaanniemi, joka toimi itse vuosia IK-opiston Fifteen-leirin pääopettajana.
– Matin vaikutus näkyy edelleen.
Kankaaniemen mukaan tarve sovittaa uskoa rationaaliseen ajatusviitekehykseen on ”tavallaan ajaton ilmiö”.
– Nyt aihe on saanut ehkä vähän lisäpotkua yleisen vastakkainasettelun jyrkennyttyä yhteiskunnassa. Esimerkiksi kristillisen seksuaalietiikan taustalle on kaivattu järkiperusteita. On koettu tarvetta vastata esimerkiksi kysymyksiin, miksi Raamatun kanta olisi merkityksellinen tai onko ylipäätään mitään Raamatun kantaa, Matti Kankaanniemi sanoo.
Myös hän viittaa kristinuskoa haastavaan kehitykseen.
– Perustelujen merkitys nuoren maailmankuvan rakentamisessa on jonkin verran korostunut viime vuosikymmeninä. Tämä taas on aiheuttanut kriisiä helluntaikulttuurissa, jossa vaikuttaa vielä monella tapaa auktoriteettiuskoinen ajattelutapa, että näin on aina uskottu.
– Apologetiikka toimii siltana, jolla kristillisen uskon ydin siirtyy sukupolvelta toiselle ja kulttuuriympäristöstä toiseen.
Järkevä usko -leirin palautteissa kuuluu tyytyväisyys.
”Opettajat tiesivät hyvin tarkasti siitä mitä opettivat ja osasivat vastata vaikeisiinkin kysymyksiin. Opetus oli erittäin hyvin jäsenneltyä ja oppitunnit olivat sopivan tiiviitä”, eräs osallistujista kirjoitti.
”Paljon hyödyllistä tietoa pakattuna. Opettajat tiesivät asiansa, ja ylistyshetki illalla oli hyvä vastapaino teoreettisille oppitunneille”, toinen kiitteli.
Mutta mikä oli Henokin ja Elian maallisen fyysisen olemuksen kohtalo? Astuivatko he sellaisinaan taivaaseen, maallista kuolemaa kohtaamatta?
– Kysymys on kieltämättä sellainen, että en ole sitä aiemmin tullut pohtineeksi, Janne Saarela sanoo.
– Täsmällistä vastaustakaan on vaikeaa antaa, koska Raamattu ei puhu tästä paljoakaan. Uuden testamentin mukaan Jeesus on ensimmäinen, joka on kokenut ylösnousemuksen, ja hän on siten ensimmäinen, jolla on konkreettinen uudistunut ylösnousemusruumis.
– Näin ollen, ovat Henok ja Elia sitten millaisessa muodossa tahansa, he eivät ole vielä voineet kokea ylösnousemusruumiin saamista: tämä tapahtuu vasta Kristuksen paluun hetkellä.
Janne Saarelan toimittama Järkevä usko -podcast on kuunneltavissa Spotifyssa.
Apologeetat etsivät yhteyttä
Suomen evankelisen allianssin (SEA) varapuheenjohtajan Arto Nousiaisen mukaan allianssi on virittelemässä myös uskon perustelevan lähestymistavan asiantuntijoiden eli apologeettojen verkostoa.
– Tarvitaan tietoa ja osaamista, kun uskoa haastetaan. Jos esimerkiksi mediassa esiintyy väärällä tavalla painotettua tai epätarkkaa tietoa, voitaisiin antaa luotettava ja osaava vastine, Nousiainen kuvailee.
– Eri kirkkojen apologeetat toimivat omissa medioissaan ja lehdissään, ja asioita tehdään turhaan päällekkäin. Osaamista voitaisiin jakaa ja olla koko evankelisen kentän käytössä.
SEAn apologiaverkosto on vielä lähtökuopissa.
– Monet eturivin kokeneet aplogeetat ovat lähdössä mukaan, ja lisää mahtuu kyllä.
(AT)
