Kirjoittanut
Helsingin piispanvaalien ensimmäinen kierros käydään tiistaina 11.5. Syyskuun alussa eläkkeelle jäävän piispa Eero Huovisen seuraajaksi on tarjolla viisi ehdokasta. Agricola-liikkeen ja tuomiokapitulin järjestämässä vaalitentissä he pohtivat mm. Raamatun ja etiikan suhdetta sekä kirkon suhdetta herätysliikkeisiin.
Torstaina 29.4. Agricolan kirkossa Helsingissä ehdokkaita tenttasivat Kirkkohallituksen teologisten asioiden työalasihteeri Kaisamari Hintikka, Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila ja tuomiokapitulin lakimiesasessori Ritva Saario.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen Marja Heltelä piti Raamatun ja etiikan suhdetta ainutlaatuisena.
– Raamatulla on aivan erityinen merkitys, koska se kertoo ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Kristillisen etiikan kannalta tärkeintä Raamatussa on juuri ihmisen ja Jumalan välinen suhde. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumala luo maailmassa alati uutta. Kristityn täytyy katsoa myös siihen ympäröivään todellisuuteen, johon Jumala on meitä johdattanut, Heltelä tiivisti.
Espoon hiippakunnan hiippakuntasihteeri, piispan teologin erityisavustaja Irja Askola korosti Jeesuksen esimerkkiä.
– Löydän erityisesti evankeliumeista ja erityisesti Jeesuksen tavasta olla, osviitan siihen miten tulisi suhtautua toisiin ja myös itseeni. Löydän sieltä myös eettisen ohjeen siihen, miten suhtautua maailmaan hyvänä ja Jumalan luomana. Sen rikkinäisyys ja epäoikeudenmukaisuus kutsuvat minua Jumalan työtoveriksi varjelemaan elämää.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, tuomiorovasti Matti Poutiainen painotti luomisen ja rakkauden merkitystä.
– Minusta Raamatun asemassa suhteessa etiikkaan on tärkeintä luominen. Jumala on luonut meistä vastuullisia olentoja, joilla on järki ja omatunto. Sydämeemme on kirjoitettu rakkauden laki. Raamatusta löytyy malli siitä, miten Raamatun henkilöt sovelsivat tätä rakkauden lakia suhteessa eri kysymyksiin. Meillä on vastuu sydämissämme olevasta rakkauden koodistosta ja sitä tulee soveltaa tämän päivän kysymyksiin.
Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra Leo Glad toivoi nöyryyttä Raamatun äärellä.
– Minä ymmärrän, että Raamattu on Jumalan sanaa; samalla kertaa täysin jumalallinen ja samalla täysin inhimillinen. Raamattu on se ilmoitus, joka meillä on. Tämän takia meidän täytyy olla nöyrin mielin Raamatun äärellä. Raamatun sanoman voi tiivistää hyvin monella tavalla. Ydinsanoma on siinä, että kaiken takana ja vastauksena kaikkeen on rakkaus.
Huopalahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Vapaavuori piti Jumalan työtä etiikan perustana.
– Minusta Raamatussa kerrotaan kaiken etiikan perusta. Se on ainoa lähde jossa kerrotaan Jumalan teoista Jeesuksessa Kristuksessa. Raamattu kertoo, miten Jumala luo etiikan perustan tulemalla ihmiseksi ja pelastamalla meidät kuoleman vallasta. Raamatun kaltaista etiikan esitystä ei löydy mistään muualta. Hyviä periaatteita löytyy kaikkialta, mutta Raamattu kertoo ainutlaatuisen ytimen. Yksittäiset Raamatun jakeet ja niiden tulkinta saattavat kyllä viedä hakoteille, Vapaavuori linjasi.
Herätysliikepaperia tulkittiin monin tavoin
Piispat ja herätysliikejohtajat julkaisivat pari vuotta sitten yhteisen tahdonilmauksen, jossa, korostettiin halua keskusteluun, yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen erilaisten näkemysten välillä. Piispaehdokkaat pohtivat myös tämän lausuman soveltamista Helsingin hiippakunnassa.
Hannu Vapaavuoren mielestä kyse on ensisijaisesti lähetystyön toteuttamisesta.
– Siinä on sovittu siitä, miten lähetystyö kirkossa järjestetään. Minusta se on aika hyvin rakennettu ja jatkaa kirkossa noudatettu hyvää perinnettä. Se asettaa joitakin yhteisiä lähtökohtia toiminnalle. Tässä hiippakunnassa kyseessä on hyvin tärkeä dokumentti ja se antaa hyvä pohjan toiminnalle.
Marja Heltelä näki asiassa hyvän lähtökohdan yhteistyölle.
– Tämä asiakirja kuvaa sitä, kuinka herätysliikkeissä on halua yhteistyöhön ja kuinka yhteistä ymmärrystä ja näkyä etsitään. Luomme kirkossa yhdessä työtä ja yhdessä julistamme Kristusta.
Irja Askola pohti asiaa lähetystyön kannalta ja näki asiassa myös kielteisiä piirteitä.
– Kun näin se paperin, otsani meni kurttuun. Ymmärrän, että taustalla on hyvä tarkoitus. Mutta asiakirjan valmistelun olisi pitänyt olla paljon avoimempaa. Se meni liikaa samanmielisten ehdoilla. Olemme Suomen kirkkona aina lähetyskentällä vastuussa siitä, että emme vie sinne esimerkiksi virkakysymykseen liittyviä erimielisyyksiä. Lähetysjärjestöjen keskinäisiin pelisääntöihin pitää saada selkeyttä.
Matti Poutiainen haluaisi myös vanhauskoisille kotipaikkaoikeuden kirkossa.
– Perusidea on kaksisuuntaisuus. Jos naispappeuteen kriittisesti suhtautuvan järjestön pappi haluaa tulla seurakunnan pariin viettämään vaikkapa juhlaa, hänen tulee toimia kirkkomme virkajärjestyksen mukaisesti. Hän ei saa esittää toivomuksia naispappien sivuuttamisesta. Mutta meillä täytyisi olla hiippakunnassa mahdollisuus tarjota kotipaikkaoikeus myös vanhalla virkakäsityksellä kannalla oleville. Voisimme antaa esimerkiksi kirkkosalin heidän käyttöönsä, mutta naispappien asemaa ei saa loukata eikä uhata.
Leo Glad muisteli pappisvuosiaan Kanadassa.
– Minulla on tähän asiaan henkilökohtainen näkökulma, koska sain Kanadassa kokea naispappeuskiista repivyyden ja kuinka se hajotti seurakuntaa. Iloitsen tästä sopimuksesta, sillä tästä asiasta kentällä olleet ovat joutuneet kärsimään.
Kooste Helsingin piispaehdokkaiden keskustelusta kuullaan Radio Deissä tiistaina 4.5. klo 9-10 ja uusintana 5.5. klo 01.00 sekä lauantaina 8.5. klo 12.15 ja 14.
