Evankelisluterilaisen kirkon sekä Rikosseuraamuslaitoksen yhteinen tutkimus paljastaa, että vankilapastoreille on kovaa kysyntää.
Ehdoton vaitiolovelvollisuus työn ehtona
Vankilapapit ovat Suomessa ainoa ammattiryhmä, jolla on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Gradunsa vankilapappeudesta tehnyt ja itsekin vankilapappina toiminut Minna Kumpukallio kertoo Kotimaa24:n haastattelussa, että vankilapappi tarvitsee voimaa jaksaakseen kantaa vaitiolon taakan. “On hyvä olla kokenut ja kypsä, elämää nähnyt ihminen, jonka omassa päässä asiat ovat kunnossa. Kaikki papit eivät vankilatyössä jaksa”, Kumpukallio kuvailee.
Pastori Vesa Mäkelä selvittää vaitiolovelvollisuuden merkitystä YLE:n haastattelussa: “Olen tehnyt tätä työtä 24 vuotta ja muutaman kerran syyttäjä on pyytänyt todistajaksi oikeuteen. Yksinkertainen vastaukseni on, että pyydettäessä voin tulla, mutta mitään en voi puhua.”
“On hyvä olla kokenut ja kypsä, elämää nähnyt ihminen, jonka omassa päässä asiat ovat kunnossa.”
Vankilapapilla on oikeus kertoa vain suunnitteilla olevista vakavista rikoksista, ja silloinkin ilman tarkkaa tietoa suunnittelijan henkilöllisyydestä. Kaikista menneistä, vakavistakin rikoksista, on vaiettava. Mäkelän mukaan nykyinen järjestelmä on hyvä, sillä se takaa papin luotettavuuden vankien keskuudessa.
Perinteinen suomalainen usko
”Vankien enemmistön uskonnollisuus on hiljaista, mutta vahvaa.”
Kirkon ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteinen tutkimus vankien uskonnollisuudesta kertoo, että vangit ovat keskivertosuomalaista uskonnollisempia. Joka kolmannen vangin uskonnollisuudessa myöskin tapahtuu muutos. Kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumala kuitenkin huomauttaa, ettei kyse ole yleensä voimakkaista herätyskokemuksista.
“Sankarilliset uskoontulotarinat eivät anna oikeaa kuvaa vankien uskonnollisuudesta. Vankien enemmistön uskonnollisuus on hiljaista, mutta vahvaa. Siihen sisältyy perinteistä suomalaista kristillisyyttä, joka on aktiivitilassa”, Puumala kertoo Valomerkin artikkelissa.
Perinteinen suomalainen usko näkyy vankilassa muuta maailmaa enemmän. Kaksi kolmasosaa käy jumalanpalveluksissa ja suuri osa vangeista rukoilee. Myös Raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta luetaan normaalia enemmän. “Uskonnon harjoittamisen ja sielunhoidon tarve vankiloissa on laaja ja ilmeinen”, Puumala tiivistää.
Papit ja diakonit tarjoavat vangeille ensiarvoisen tärkeää sielunhoitoa.
Tukea tarvitaan vankilassa ja sen ulkopuolella
Vankilapappien työtä on varmistaa, että vankilassa on mahdollisuus harjoittaa niin kristin- kuin muitakin uskontoja. Sen lisäksi papit ja diakonit tarjoavat vangeille ensiarvoisen tärkeää sielunhoitoa. Vankilapapit ovat valtion virkamiehinä leikkausten uhan alaisia, vaikka vankiloissa olisi nimenomaan tarvetta useammille papeille. Nykyään Suomen vankiloissa työskentelee 15 vankilapastoria ja 3 diakonityöntekijää.
Puumalan mukaan vankiloissa on akuutti tarve etenkin miespuolisille vapaaehtoisille seurakuntalaisille, jotka voisivat esimerkiksi pitää hartauksia sekä tavata vankeja henkilökohtaisesti. Hengellisyyden tarve korostuu vankilassa, mutta ei katoa sen jälkeenkään.
”Kun vanki vapautuu, vankilapappi ei tule hänen mukanaan muurien toiselle puolelle. Siksi olisi hyvä, että arkeen palaavaa vankia vastassa olisi joku ihminen, jonka hän jo tuntee ja johon hän voi tukijanaan luottaa”, Puumala selostaa. Tälläinen ihminen voisi olla vaikkapa seurakunnan vapaaehtoinen.
Lähteet: Valomerkki.fi, YLE, Kotimaa24
Kuva: Alexandre Vanier /pixabay
