Kirjoittanut
Marja Ochiengin opinnäytetyö tuo julki sen, miten tärkeää hengellinen tuki on materiaalisen avun rinnalla. Tutkimuksen kohteena oli Kenian orpolapsityö, jota Sley on tukenut 1980-luvulta lähtien. Kummilapsihanke käynnistyi vuonna 2005.
Marja Ochieng on tutkinut Diakissa, ylempään ammattikorkeakoulututkintoonsa liittyen, kenialaisten kokemuksia kirkon orpolapsityöstä.
Hän selvitti, miten nuoret aikuiset kuvaavat Kenian ev.-lut. kirkon tuen merkitystä heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa. Lisäksi Ochieng pyrki saamaan heiltä ideoita työmuodon kehittämiseen.
Tutkimuskohteena olleen työmuodon rahoitus tulee Suomesta yksittäisiltä ihmisiltä sekä seurakuntien talousarvioavustuksista Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen kautta.
Vuosina 2005–2007 työmuodolle saatiin myös Suomen valtion kehitysyhteistyön määrärahoja.
Ochiengin yksilöhaastatteluihin osallistui yhdeksän kenialaista nuorta aikuista, jotka olivat aiemmin elämässään olleet orpolapsityön taloudellisen tuen piirissä.
Heistä kuusi kertoi, miten orpolapsityöhön kuuluneet yhteiset raamattupiirit ja rukoilu olivat merkittävässä osassa heidän elämässään ja tukivat heidän hengellistä kasvuaan.
”Nämä hetket motivoivat heitä elämässä eteenpäin. Opetusten kautta he saivat myös opetusta kristillisistä arvoista ja he kokivat tämän positiivisena asiana heidän elämälleen.”
”Kahdeksan haastateltavaa mainitsi, että orpolapsityön työntekijöiden antama hengellinen ohjaus oli tukemassa heidän hyvinvointiaan. Meidät suunnattiin aina Kristukseen. Se sai meidät kasvamaan kristillisten arvojen mukaisesti.”
Ochiengin mukaan yksi opinnäytetyön kiinnostava tulos olikin juuri se, että suurin osa haastatelluista otti puheeksi hyvinvointiin liittyvissä asioissa hengellisen hyvinvoinnin ennen materiaalista hyvinvointia.
”Heille oli ollut merkityksellistä saada hengellistä tukea orpolapsityön työntekijän kautta. He kertoivat, että oli ollut tärkeää voida keskustella diakoniatyöntekijän kanssa. Kotihartaudet ja yhteisten tapaamisten raamattutunnit olivat hoitaneet ja vahvistaneet lasten hengellistä identiteettiä.”
Lähes tuhat avunsaajaa
Opinnäytetyön keskiössä oleva orpolapsityö on kenialaisen luterilaisen kirkon työmuoto, jonka toimintasuunnitelmaan on kirjattu tavoitteeksi tukea lasten terveydenhuoltoa ja koulunkäyntiä unohtamatta psyykkistä hyvinvointia sekä hengellistä kasvua.
Ochiengin mukaan työmuodon kautta on saanut apua yhteensä 818 orpolasta vuoden 2005 jälkeen.
”Nämä lapset asuvat sukulaisten luona. Näille perheille on maksettu kuukausittaista ruokarahaa ja näin tuesta on hyötynyt koko perhe. Tuesta on siis hyötynyt paljon suurempi joukko kenialaisia kuin vain tilastojen 818 lasta. Työmuodon kautta on maksettu koulumaksuja ja terveydenhuoltokuluja. Lisäksi lapsille on ostettu koulupukuja ja muita koulutarvikkeita. Diakoniatyöntekijät ovat seuranneet lasten elämää koti- ja koulukäynnein.”
Ochieng kirjoittaa, että luonnollisesti myös taloudellinen tuki oli otettu ilolla vastaan:
”Tuki oli mahdollistanut muun muassa lasten koulunkäynnin, riittävän ravinnon ja pääsyn terveydenhuoltopalvelujen pariin.”
Tutkimustuloksien perusteella edunsaajat ovat olleet tyytyväisiä orpolapsityön kautta saamaansa tukeen:
”Heidän hyvinvointiinsa oli tullut positiivisia muutoksia muun muassa ravitsemuksen ja terveydenhuollon osalta. Edunsaajat kokivat työmuodon tukeneen erityisesti heidän henkistä ja hengellistä hyvinvointiaan. Työmuodon kautta tuettiin edunsaajien koulunkäyntiä, mikä auttoi heitä työllistymisessä aikuisena, jolloin he eivät enää saa taloudellista tukea työmuodolta. Perheet olivat myös pystyneet parantamaan elintasoaan saamallaan ruokarahalla aloittamalla pientä yritystoimintaa tai hankkimalla eläimiä tai lannoitteita kasvimaalleen.”
”Edunsaajat olivat kokeneet myös joitain negatiivisia vaikutuksia työmuodon kautta, kuten tuen lopettaminen kesken opintojen sekä luottamuksellisten asioiden välittämisen eteenpäin. Kukaan ei kuitenkaan maininnut samaa vaikutusta kuin toinen.”
Ochieng toteaakin, että lähetystyön toimintamalleja ja -periaatteita on hyvä tarkastella aika ajoin kriittisesti:
”Lähetystyön kautta on mahdollista tarjota apua mielekkäällä tavalla, kun tunnistetaan paikallisia tilanteita ja tarpeita, käydään dialogia ja rakennetaan yhteistyötä. Pienelläkin tuella voi olla iso merkitys oikein kohdennettuna. Se voi tarjota haastavista oloista tulevalle lapselle mahdollisuuden unelmoida siitä, että hän voi aikuisena olla tukemassa samassa tilanteessa olevia lapsia.”
Ochieng toteutti tutkimuksensa laadullisella menetelmällä käsitellen haastattelut sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö valmistui osana Diakin Ekososiaalinen työ ja globaaliosaaminen (YAMK) -tutkintoa.
