Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen linjaa, että siellä missä evankeliumi yhdistää, siltoja pitää rakentaa. Mutta jos tärkeimmän kohdalla vallitsee erimielisyys, yhteyttä on turha etsiä.
Vartiainen piti Hengellisten syventymispäivien linjapuheensa 21.8. tilaisuudessa, jonka otsikko oli ”Yhden totuuden varassa”. Hän tunnusti, että ”yhden kirjan opistoksi” kutsuttu Raamattuopisto on sitä edelleen.
– Se kuuluu opiston opetusohjelmaan, se on säätiön valtakunnallisen julistustoiminnan lähde, se kuuluu Perussanoman julkaisemissa kirjoissa, se on oppikirjana rippikouluissa ja jumalanpalvelustemme saarnat ovat sen tekstien selittämistä, Vartiainen luetteli.
Hän viittasi 1. Pietarin kirjeeseen, jossa todetaan, että ihminen on kuin ruoho, joka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Vartiainen sanoi, että Herran sanaa kuitenkin käytetään nykyään usein liian vähän tai väärin.
– Oikeita raamatunkohtia ei keskustelussa tai artikkeleissa juurikaan käytetä. Usein vedotaan vain yleisiin ”Raamatusta nouseviin periaatteisiin”, jotka voivat olla mitä tahansa. Eniten olen huolissani sosiaalisessa mediassa leviävästä tavasta väittää, että mitä hulluimmat asiat ovat Raamatun kanta ja sen vastustajat taistelevat itseään Raamattua ja Jumalaa vastaan.
– Internetissä leviää kaikenlainen trollaus eli tahallinen virheellisen tiedon välittäminen, harhaopit ja silkka tietämättömyys. Lukijalta tarvitaan enemmän lähdekritiikkiä kuin koskaan.
”Hälytyskellojen pitäisi soida”
Selvää harhaoppia on liikkeellä muuallakin kuin internetissä, ja sitä Vartiainen kehotti pakenemaan.
– Hälytyskellojen tulisi soida jo siinä vaiheessa, kun joku puhuu pelkästään tulkinnasta, eikä pysty näyttämään ainuttakaan selvää ja yksinkertaista jaetta väitteensä tueksi. Yhtä lailla hälytyskellojen tulisi soida, jos jonkun perustelut keskittyvät siihen, miksi Uuden testamentin selkeää opetusta asiasta ei tule kuunnella. Sielunvihollisen brändiin on aina kuulunut kiusata kyseenalaistaen: ”Onko Jumala todella sanonut?”
– Meidän tehtävänämme on käyttää Raamattua. En tarkoita vain sen tulkitsemista vaan jakeiden suoraa lainaamista. Annetaan sanan kohtien puhua!
– Missiomme on lainata Raamattua, vaikka siitä joutuisi raastupaan, Vartiainen sanoi.
Hän pohti puheessaan myös kirkollista yhteyttä ja sen edellytyksiä.
– Luterilaisina meillä on yksi yhteyden tekijä yli muiden. Ilman sitä ei voi olla todellista uskon yhteyttä, vaikka kaikesta muusta maan ja taivaan välillä vallitsisi sopu. Se on pyhä evankeliumi.
Oikea evankeliumi sisältää Vartiaisen mukaan kolme Raamatusta nousevaa asiaa: Sen että kaikki ihmiset ovat syntisiä, sen että Jeesuksen ristintyön tähden ihmisillä on syntien anteeksiantamus, ja sen että tässä sovitussanomassa on pelastus.
– Veren evankeliumia ei voi muuttaa, eikä korvata millään muulla. Joka sen hylkää tai ohittaa, on turhaan tullut uskovaksi, Vartiainen sanoi Galatalaiskirjeen perusteella.
”On tyhmää riidellä siellä, missä perustus yhdistää”
Hän lisäsi vielä neljännenkin oikean evankeliumin ehdon.
– Ei riitä, että Jumalan pelastussanomaa ei avoimesti vastusteta. Sen on oltava keskus.
– Jos keskukseen nostetaan mitä muuta tahansa, olkoonpa se kaikkein heikommassa asemassa olevien auttaminen, hengellinen kasvu tai pyhitys, ollaan jo harhapolulla.
– Kristuksen risti on tärkein asia uskossa. Sen ohi ei todellista uskonyhteyttä voi olla. Jos sen kohdalla vallitsee erimielisyys, on turha jatkaa keskustelua siitä, missä muissa asioissa kenties voisi yhteys löytyä.
Vartiainen jatkoi, että on kuitenkin ”tyhmää rakentaa riitoja siellä, missä yhteinen perustus yhdistää”.
– Maassamme ja kirkossamme on paljon niitä, jotka rakentavat Jumalan sanan ja veren evankeliumin perustalle.
– Nyt on tärkeää lyödä kättä yhteisen työn merkiksi yli rajojen aina, kun tunnistamme yhteisen uskon ja yhteisen evankeliumin, Vartiainen sanoi.
