– Niin kauan kuin kirkkomme oppi, järjestys ja kirkkolaki perustuvat Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen, emme ole lähdössä kirkosta, totesi päätoimittaja Leif Nummela monisatapäiselle joukolle Lahdessa viime torstaina pidetyssä herätysliikkeitten yhteisessä tilaisuudessa Ahtialan seurakuntakodilla.
Muita puhujia olivat teologian tohtori Hanna Salomäki Kirkon tutkimuskeskuksesta ja kirkkohistorian professori Jouko Talonen Helsingin yliopistosta. Joutjärven kirkkoherra Seppo Hämäläisen järjestämässä tilaisuudessa oli aistittavissa 60-luvun taisteluhenkeä virsiä myöten, kun yleisö veisasi Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, emme kauhistu vastustajaamme!
Vaikka herätysliikkeitä on viime aikoina syytetty kirkon rapauttajiksi tai niiden oikeutta kirkkokolehteihin on epäilty, Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan ne ovat kirkon aktiivisimpia jäseniä ja kirkossakävijöitä.
– Mitä kirkolle tapahtuisi, jos tämä joukko lähtisi siitä? Puolet kirkkokansasta häviäisi, Hanna Salomäki totesi.
Salomäki ennusti, että kirkon työntekijöiden ja ahkerimmin kirkossakävijöiden näkemykset kristinuskosta, seksuaali- ja perhe-etiikasta tulevat ajautumaan yhä kauemmas toisistaan.
Paitsi seurakunnassa, herätysliikkeiden kannattajat ovat aktiivisia myös yhteiskunnassa. Aktiivisimpia ovat kirkkoon paikoin kriittisesti suhtautuvat kansanlähetysläiset, kun taas vähemmän kirkon toimintaan osallistuvat herännäisen liikkeen kannattajat tunnetaan kansankirkon puolustajina.
Konservatiiviset herätysliikkeet korostavat Raamatun opettamista, evankelioimista ja lähetystyötä. Salomäki ennusti, että näiden työmuotojen painoarvo tulee laskemaan kirkossa, kun kirkon työntekijät korostavat vähemmistöjen oikeuksia, tasa-arvoa ja auttamista.
Hanna Salomäki viittasi viimeaikaiseen keskusteluun taloudellisen tuen vähentämisestä herätysliikkeille. Hänen mielestään esimerkiksi Kansanlähetykselle ja Evankeliumiyhdistykselle annetut kolehtirahat menevät oikeaan kohteeseen, koska nämä ovat kirkon aktiivisin joukko.
Nykytilanne ei ole poikkeus
Professori Jouko Talosen mukaan historian valossa nykyisen kaltainen tilanne kirkossa ei ole uusi ilmiö. Hän kertasi, että valistuksen aikaan kirkoissa saarnattiin perunanistutuksesta, mutta 1800-luvulla Jumala yllätti antamalla herätyksen. Talonen arvioi, että kristinuskon ja pietistisen kansankirkon vaikutus suomalaisten henkisen selkärangan ylläpitäjänä oli varsin tärkeä viime sodan aikana. Merkittävää oli herätysliikkeiden vaikutus.
– Herää kysymys, kestäisimmekö kansana enää niin suurta painetta, Talonen mietti.
Talosen mukaan arkkipiispa Mikko Juva käynnisti pyrkimyksen vähentää herätysliikkeitten vaikutusta kirkossa. Myös körttiläisyys muuttui, kun ”körttipietismistä” tuli ”körttihumanismia”.
– 60-luvulla uuspietistinen herätys patosi maallistumiskehitystä pitkään aina naispappeuspäätökseen asti. Nyt on herätysliikkeet pantu syrjään, Talonen totesi.
Hän uskoo kuitenkin, että kirkon uudistus on mahdollinen, sillä nykyajassa on jotain samaa, mitä oli ennen suuria herätyksiä.
– Jotain on murtautumassa. Jumala voi luoda uutta. Toinen mahdollisuus on, että Kristus tulee takaisin. Tärkeää on odottaa Kristusta joka tapauksessa, Jouko Talonen sanoi.
