Kirjoittanut
– Monissa kirkoissa ei enää kehdata puhua uskonnollisista asioista, kuten Jumalasta, synnistä, parannuksesta, taivaasta ja helvetistä. Kun ihmisillä on kuitenkin tällaista uskonnollista kyselyä, he eivät enää osaakaan mennä papin luo. Joko mennään jonkin hihhuliporukan tai islamin luo. Islam ei häpeä olla uskonto. Se ei häpeä puhua Jumalasta ja hänen vallastaan, synnistä ja viimeisestä tuomiosta, islamia tutkinut Risto Soramies sanoo.
Neljänkymmenen vuoden ajan ulkomailla työtä tehnyt pappi Risto Soramies kertoo, että vielä 1960-1970-luvun taitteessa lännessä ajateltiin, että islam on pikkuhiljaa häviävä voima. Islamilla ei ajateltu olevan mitään suurta roolia Euroopassa. Iranin islamilaisen vallankumouksen myötä 1979 islam alkoi nousta merkittäväksi tekijäksi ihmisten tietoisuudessa.
– Vielä 1980-luvun puolessa välissä ajattelin, että islam ei ollut Euroopalle mikään houkutus. Eurooppalaiset eivät tunteneet vetoa islamia vaan Kaukoidän uskontoja kohtaan. Mutta vuosikymmenen loppupuolella rupesin huomaamaan, että islam tuli sopivaan rakoon. Jo 1990-luvun alussa Saksassa oli kymmeniä tuhansia kristinuskosta islamiin kääntyneitä, Risto Soramies pohdiskelee.
Puheisiin herätyksen saapumisesta Risto Soramies suhtautuu hyvin kriittisesti.
– Miten voi herätystä tulla, kun Jumalan sanaa ei saarnata? Kun kirkko ei saarnaa Jumalan sanaa, ei voi tulla herätystä. Monissa kirkoissa ei enää kehdata puhua uskonnollisista asioista, kuten Jumalasta, synnistä, parannuksesta, taivaasta ja helvetistä.
Kirkot muuttuivat moskeijoiksi
Risto Soramies on yhdessä vaimonsa Marja-Liisan kanssa asunut kaupungissa, joka on ollut kristikunnan tärkein keskus reilusti yli tuhat vuotta, mutta jossa on tuskin mitään kristillistä enää jäljellä.
– Komeat kirkot ovat moskeijoina tai museoina. Sen on joutunut näkemään, että Jumala ei kunnioita meidän rakenteitamme ja rakennuksiamme. En halveksi niitä. Päinvastoin, olen kiitollinen siitä, kun on hienoja kirkkoja. Mutta ne eivät merkitse Jumalalle lopulta mitään. Jumalalle merkitsee Kristus. Ja siellä missä kirkko halveksii Kristusta, ei ole mitään hyvää tiedossa.
– Näen kirkossa myös toivoa. Siellä on valopisteitä, missä on edelleen pappeja, jotka uskollisesti julistavat evankeliumia. Mutta kirkon johto näyttää nyt pitävän huolta siitä, että ne sammuvat yksi toisensa jälkeen. Näen toivona sen, että on perustettu tästä kirkon väärästä linjasta riippumattomia seurakuntia ja jumalanpalvelusyhteisöjä, Risto Soramies mietiskelee.
Lue Marja-Liisa ja Risto Soramiehen haastattelu tämän viikon Uudesta Tiestä!
