Suomen Pipliaseuran johtavalle raamatunkäännöstyön asiantuntijalle Seppo Sipilälle työ on ollut kaiken muun lisäksi myös tie tutustua myös makujen maailmaan.
– Työmatkoillani syön käännöstiimin kanssa aina paikallista arkiruokaa.
Esimerkiksi Venäjän Jakutiassa ruokakulttuuri rakentuu kahden pääraaka-aineen ympärille: hevosen ja kalan. Kalasta tehdään esimerkiksi salaattia.
– Raa’asta, umpijäisestä kalasta veistetään reiluja lastuja, joita pyöritetään suolapippuriseoksessa ja sitten syödään. Ruoka maistuu raa’alta jäiseltä kalalta. Aterian tavanomaisena kyytipoikana toimii karpalomehu, ellei isäntäväki tarjoile teetä tai alkoholia. Keskikesän juhlan perinneruoka valmistetaan puolestaan hevosen sisäelimistä.
– En ole varma, mitä suolenmutkaa söin, mutta sen maku oli voimakas, rakenne sitkeä ja kumimainen. Palanpainikkeeksi joimme piimäiseksi hapatettua tammanmaitoa. Juoma muistutti hieman laihaa kefiiriä sivumaulla ja ”sattumilla” höystettynä. En muutoinkaan pidä hapanmaitotuotteista, joten perinnejuoman nauttiminen sujui vaivoin.
– Samaan hengenvetoon haluan kertoa, että Jakutia on ensimmäinen paikka, jossa olen syönyt aivan järkyttävän hyvää hevosen sisäfilepihviä. Vastaavaa pihviä söisin uudelleen milloin tahansa.
Kaukasuksen keittiön lihavartaat
Sipilän parhaimmat ruokakokemukset ovat olleet Kaukasuksella: Georgiassa, Azerbaidžanissa ja Pohjois-Ossetiassa.
– Aivan lähtemätön ruokamuistoni liittyy Azerbaidžaniin. Eräällä automatkalla pysähdyimme syömään. Tienvarsikuppila näytti olevan kuin räjähdyksen jäljiltä. Oli vaikea uskoa, että kyseessä oli ravintola.
– Istuimme ikivanhoille kuluneille muovituoleille. Azerilaiset työtoverini kehuivat paikan olevan kuuluisa hyvästä ruuastaan. Itse mietin, että minua joko vedätetään pahasti tai sitten kyse oli todellakin jostain poikkeuksellisesta. Jälkimmäinen veikkaus osui oikeaan. Avotulella grillattujen
karitsanlihavartaiden herkullinen maku jäi lähtemättömästi mieleen. Lihapalat oli maustettu suolalla, sumakilla ja erilaisilla yrteillä. Liha oli mureaa ja kertakaikkisen maukasta.
– Ruokajuomaksi joimme pullotettua kivennäisvettä.
Azerbaidžanilaiset kristityt eivät juo toistensa seurassa kuin vettä ja teetä, mutta yksityisesti voidaan aterialla nauttia myös viiniä. Kaukasuksen alue on tunnettu laadukkaasta viinikulttuuristaan.
– Kaukasuksen, samoin kuin Lähi-idän muslimivoittoisilla alueilla ihmiset todella tietävät, miten lampaasta valmistetaan aivan käsittämättömän hyvänmakuista ruokaa.
Toinen Sepon Kaukasuksen alueelle liittyvä ruokailukokemus tapahtui Pohjois-Ossetiassa.
– Olin työmatkalla saksalaisen kollegani kanssa. Menimme ravintolaan ja pyysimme jotain hyvin paikallista ruokaa. Saimme paistettuja taimenenpoikasia, suuren muikun kokoisia. Enpä ole sen koommin syönyt niin hyvää kalaa. Kalat oli paistettu voissa ja suolassa. Sitruunalohko toi hapokkuuden rasvaiselle kalalle. Ruoka oli yksinkertaista, mutta niin hyvää.
Tavallinen kotiruoka luo turvallisuutta
Seppo Sipilän mielestä ihmisille kautta maailman tavallinen perusruoka on erikoisuuksia tärkeämpää.
Jo lapsuudesta tuttu ruoka tuo turvallisuutta.
– Erään kerran Jakutiassa söimme kääntäjien kanssa jälkiruuaksi vispattua kermaa ja puolukoita. Kääntäjämme kertoi, miten jälkiruoka toi
hänelle lapsuuden mieleen. Hänen äitinsä oli tehnyt kerma–puolukka-jälkiruokaa aamupalaksi ja hän muisteli, miten äidin kermavispilästä lähti ihan tietty ääni.
Kaipuu tuttuun ja turvalliseen on universaalia.
– Eräs afrikkalainen työtoverini oli ollut työmatkalla Italiassa. Hän valitti italialaisen ruuan syömisen olleen kärsimystä, sillä Italian maut
olivatkin hänelle vieraita. Mies kaipasi ennen kaikkea chima-maissipuuroa, perusruokien aatelia, kuten hän asian ilmaisi.
Kaikki ihmiset eivät kaipaa seikkailuja makumaailmassa.
– Minua vieraat maut kiinnostavat. Uusien ruokalajien syöminen ei ole itselleni ongelma, vaikka se voi välillä olla haasteellista. Matkatyössä joudun aterioimaan usein myös yksin. Siksi yhteiset ruokailuhetket ovat tulleet hyvin tärkeiksi. Vähän huonompikin ruoka yhdessä syötynä maistuu paljon paremmalta kuin huippukokattu ateria yksin nautittuna.
JAUHELIHAVARTAITA KAUKASUSLAISELLA TWISTILLÄ
AINESOSAT:
300 g lampaanjauhelihaa ja 200 g possunjauhelihaa
150 g silputtua sipulia
2 murskattua valkosipulin kynttä
0,5 dl persiljasilppua
1 tl kuminaa
2 tl tuoretta, silputtua minttua
mustapippuria myllystä
suolaa
TYÖVAIHEET:
Sekoita mausteet ja sipuli keskenään.
Sekoita mausteseos huolellisesti jauhelihaan tasaiseksi
taikinaksi.
Laita varrastaikina jääkaappiin maustumaan vähintään
muutamaksi tunniksi (näin helpompi saada pysymään
varrastikkujen ympärillä).
Tee taikinasta pitkähköjä pötkylöitä grillitikkujen
ympärille. Litteät tikut ovat helpompia käsitellä kuin
pyöreät, mutta voit käyttää myös kahta ohutta pyöreää
tikkua vierekkäin. Jos käytät puisia grillitikkuja, anna
niiden liota vedessä hetki ennen käyttöä.
Grillaa, kunnes varras on sopivan kypsä.
Tarjoile vartaat ohutleivän (lavash) päällä tai sisällä.
Vartaiden päälle voit halutessasi ripotella sumakkia.
Kaukasuslaiset lisukkeet muodostuvat vihreistä yrteistä
(syödään sellaisenaan: persiljaa, ruohosipulia, tilliä,
rakuunaa, korianteria, basilikaa), raa’asta sipulista ja
granaattiomenan siemenistä.
Kaukasuslaiset puolimakeat punaviinit (esim. georgialainen
Kindzmarauli) sopivat lula kepapin seuralaiseksi.
