Kirjoittanut
KUUNTELE KLIPPI. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n viestintäpäällikkö Hilkka Ahde sanoo haluavansa tulevaisuudessa auttaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
Jos tämä on elämäni tarkoitus, niin olkoon sitten, totesi Hilkka Ahde Radio Dein pitkäperjantain haastattelussa. Työpaikkakiusattujen ikoniksi hän ei kuitenkaan halua leimautua.
Hilkka Ahde kertoi Radio Dein haastattelussa ensimmäistä kertaa julkisesti, millaisia vaikutuksia työpaikkakiusaamisen uhriksi joutuminen on aiheuttanut hänen henkilökohtaiselle elämälleen ja tunnemaailmalleen.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa AKT:n entisen puheenjohtajan ja Ahteen esimiehen Timo Rädyn päiväsakkoihin pahoinpitelystä ja kahdesta työturvallisuusrikoksesta. Tapauksesta on yhä vireillä kaksi oikeusjuttua sekä Ahteen mahdollista kunnianloukkausta koskeva tutkintapyyntö, jonka tutkinnan poliisi on saanut valmiiksi ja jättänyt syyttäjälle syyteharkintaan.
Tapahtumat ovat varjostaneet Hilkka Ahteen elämää kymmenen vuoden ajan. Ahde aloitti AKT:n yhteyspäällikkönä syksyllä 2003. Hän kertoo ”ensimmäisten outojen tapahtumien” sattuneen seuraavana keväänä.
– Aluksi vain hämmennyin ja häpesin puhuttelua ja huutamista. Minua syyllistettiin asioista, joista en tiennyt mitään.
Hilkka Ahde korostaa, ettei hän en ole aiemmin törmännyt työurallaan kiusaamiseen. Kokemattomuus vaikeutti asiaan suhtautumista etenkin alkuvaiheessa. Ajan mittaan psyyke joutui koetukselle.
– Pintaan nousivat hirveät häpeän tunteet, kun mietin, mitä olen tehnyt väärin.
”Muutuin näkymättömäksi”
Hilkka Ahde ei ollut ainoa AKT:n työntekijä, joka koki joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi. Vuonna 2005 ammattiliitto palkkasi konsultin selvittämään tilannetta.
– Konsultti kertoi meille suoraan, että kiusaaja on luonnehäiriöinen, mutta antoi ymmärtää, että tällaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen luovimalla, Ahde sanoo.
– Pidin työstäni ja työkavereistani ja ajattelin, että aletaan tästä sitten luovimaan.
Kun asioihin ei tullut muutosta, Ahde päätti toimia.
– Kun nousin taistelemaan ja ilmoitin, että minua ei enää kohdella tällä tavalla, muutuin näkymättömäksi. Se on vanha eskimoiden kidutuskeino, joka vie itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Sitä on vaikea selittää, mutta lopulta kärsimys on hirveä.
Hilkka Ahde sanoo eläneensä itkuisia ja unettomia vuosia. Painajaiset jatkuvat yhä. AKT:ssa pattitilanne alkoi purkautua lähes sattumalta.
– Yksi hallituksen jäsen näki, kun itkin ja vei asian työsuojeluvaltuutetulle, mitä kautta asia alkoi vyöryä eteenpäin.
2011 keväällä Hilkka Ahteelle luvattiin, että kiusaamisepäilyt nostetaan vihdoin avoimesti pöydälle työpaikalla ja hänen kanssaan suostutaan keskustelemaan aiheesta niin, että myös talon johto on paikalla.
– Eli että aikuiset ihmiset istuisivat pöydän ääreen keskustelemaan, mistä ihmeestä on kyse. Sekin kariutui, ja minulle ilmoitettiin, ettei onnistukaan.
Tämä oli Hilkka Ahteelle viimeinen pisara. Hän teki työpaikastaan tarkastuspyynnön Aluehallintovirastolle, AVI:lle. Virasto pyrki omilla toimillaan selvittämään tilannetta. Kun se ei onnistunut, AVI siirsi tapauksen poliisille.
”Täydellinen romahdus”
Seurauksista on voinut lukea iltapäivälehtien menneen talven otsikoista. Julkista kiistelyä seurasi oikeusprosessi. Tuomioistuin katsoi Timo Rädyn syyllistyneen pahoinpitelyyn. Ammattiliiton puheenjohtaja erotettiin tehtävästään. Ahde sai pitää työpaikkansa – muttei työkykyään.
– Minulle tuli kauheita muistiongelmia ja keskittymisvaikeuksia. Lääkärien mukaan työtehoni on nyt noin puolet normaalista.
Oireet ovat seurausta pitkittyneestä henkisestä kuormituksesta, joka on vienyt ihmisen äärirajoille.
– Yhtenä päivänä tuli täydellinen romahdus. Olin poliisikuulusteluissa koskien kunnianloukkausasiaa. Kuulin samana päivänä, että kiusaajani oli valittanut hovioikeuteen, kolmas negatiivinen uutinen koski uutista irtisanomisestani, Ahde kuvaa hetkeä, jolloin henkinen selkäranka taittui.
– Taistelu on tosi rankkaa, raakaa ja kuluttavaa. En halua työpaikkakiusattujen ikoniksi, haluaisin että elämästäni muistetaan muutakin. Mutta jossakin vaiheessa haluan – keino on vielä auki – auttaa ihmisiä, jotka tulevat työpaikalla kiusatuksi. Vielä minulla ei ole siihen voimia.
Ahde kertoo saaneensa suuren määrän yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kertovat joutuneensa kiusaamisen kohteiksi. Hän toivoo ihmisten ymmärtävän, että hänen oma toipumisensa on vielä kesken, vaikka auttamishalua olisi.
– Toivoisin, että ne ihmiset, jotka nyt ovat lähestyneet minua, ymmärtäisivät, että olen vielä täysin rikki eikä minulla ole voimia terapeuttiseen auttamiseen vaikka voinkin joitain käytännön vinkkejä antaa.
”Aina tulee joku tilalle”
Ahteen mukaan ensimmäinen huomioitava asia kaikilla työpaikoilla on ajan tasalla olevien luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen valinta.
– Jotka eivät lähde työnantajan kelkkaan ja ymmärtävät, mikä on epäasiallista kohtelua. Kaikki puhuttelu ja muut toimethan eivät sitä ole vaan kuuluvat työpaikan elämään.
Hilkka Ahde lausuu kiitoksen myös työterveyshuollolle, joka oli ”koko ajan oli tilanteen tasalla, näki tilanteen ja tarjosi tukea”.
Oikeuskäsittelyn voitto oli Ahteen mukaan ensimmäinen askel kohti paranemista. Hän tunsi tulleensa kuulluksi ja saaneensa oikeutta.
– Pitkästä aikaa tulivat värit elämään ja tunsin, että tästä voisin alkaa eheytymään.
– Olen ollut katkera siitä, että minulta on viety ja ryöstetty niin monta vuotta elämästäni, myös perheeltäni. Mutta olen sen oppinut elämässäni, ettei niihin tunteisiin pidä jäädä makaamaan. Mieheni on tässä ollut paras sparraajani.
Useat koulutetut työntekijät ovat jättäneet viime vuosina AKT:n ja hakeutuneet muihin töihin. Ahteen mukaan syy on selvä.
– En ollut ainoa kiusatuksi tullut.
Myös Ahde harkitsi irtisanoutumista mutta päätyi jäämään taloon.
– Entä jos kaikki vain lähtevät ja ongelmat jäävät – se tarkoittaa yhä uusia uhreja, aina tulee joku tilalle.
”Olin jyrkänteen reunalla”
Ahteen mukaan terveellä psyykellä ja itsetunnolla varustettu ihminen voidaan murentaa suomalaisella työpaikalla.
– Minulla on aina ollut hyvä omanarvontunto. Tiedän olevani omissa hommissani ihan kohtuullinen. Mutta kun kiusaaminen rapauttaa sinua kuin syöpä, joka lopulta tuhoaa sinut, niin loppujen lopuksi sinulla ei ole jäljellä itsetuntoa. Sellaisina elämän synkkinä hetkinä tulee mieleen todella synkkiä ajatuksia.
– Pidin koko ajan jyrkänteen reunalta kynsin kiinni, etten tippuisi sinne. Osasin ajoissa hakea jopa lääketieteellistä apua ja pystyin jatkamaan matkaa.
Hilkka Ahteen koko haastattelu kuunneltavissa Radio Dein ohjelma-arkistossa
Kuuntele, mitä Hilkka Ahde vastasi Radio Deissä kysymykseen, onko tapaus ollut hänelle myös hengellinen matka ja onko hän ollut vihainen Jumalalle häneen kohdistuneen kiusaamisen ja takavuosina koetelleen masennuksen aikana [toimittajana Mikko Salmi, 5 min]:
