Kirjoittanut
Vuonna 1939 syntynyt Gita Koifman ei vaikene toisen maailmansodan aikaisista juutalaistuhoista: – Vain muutama selvisi hengissä getosta, jossa elin 2-5-vuotiaana. Minä olen elävä todiste!
Hämeenkyröläisessä Osaran kartanossa vietettiin elokuun ensimmäisenä päivänä kristillistä kesäiltaa harvinaisella joukolla, holokaustista selvinneiden israelilaisten seurassa.
Kaikille avoimet seurat järjestivät Anna–Kaisa ja Simo Immonen.
Lähes 30 hengen israelilaisseurueesta kertoi puhuttelevan tarinansa kolme henkilöä.
Gita Koifman menetti juutalaistuhoissa lähes kaikki sukulaismiehensä sekä mm. äitinsä ja toisen mummonsa. Hän kuitenkin selvisi isänsä kanssa hengissä fasistien ylläpitämästä getosta, joka oli piikkilanka-aidoin rajattu alue Ukrainassa, kahden joen – Nesterin ja Burgin – välissä.
– Toisen maailmansodan alkaessa kukaan ei varmaan uskonut, mitä juutalaisille oikeasti tapahtuu. Sitten kaikki tiesivät, mutta siitä oltiin hiljaa.
– Getosta ei päässyt pois, eivätkä sinne päässeet ulkopuoliset. Siellä ei ollut edes makuupaikkoja. Ihmiset kuolivat sairauksiin ja nälkään. Se myös oli fasistien tarkoitus, jottei heidän tarvinnut käyttää erikoiskeinoja juutalaisten tuhoamiseen.
Kun vapaus vihdoin koitti, Gitan isä kantoi pientä tytärtään olkapäillään puolitoista kuukautta. Niin kauan kesti matka kävellen getosta kotikylään. Perillä näky oli lohduton. Kylä oli tuhottu.
– Isäni ei koskaan puhunut holokaustista. Vaikka aikuistuttuani halusin kysellä kaikenlaista, hän vain vastasi, että aikanaan kaikki minulle selviää.
– Ajattelen, että Jumala korvasi hänelle geton tuskat suomalla pitkän iän. Isäni eli 97-vuotiaaksi ja sai asua rakastamassaan Israelissa 27 vuotta sekä nauttia lapsenlapsistaan.
Gita Koifman liikuttuu kiittäessään vilpittömästi kristittyjä rukouksista ja Israel-rakkaudesta.
– Uskon, että Jumala siitä teitä suomalaisia palkitsee ja siunaa.
Hämeenkyröläisissä kesäseuroissa käytti puheenvuoron myös suomea sujuvasti puhuva messiaaninen pastori Victor Blum.
Hän tekee Israelissa evankelioivaa työtä Julia-vaimonsa kanssa holokaustista selvinneiden parissa.
Työllä on kiire, sillä tilastojen mukaan joukko harvenee keskimäärin 30 henkilöllä joka päivä.
Myös Victor Blumin elämänkäänteet ovat puhuttelevia, sillä hän ehti ennen uskoon tuloaan työskennellä tieteellisen ateismin professorina Neuvostoliiton aikaisessa Virossa.
