Kirjoittanut
Lestadiolaisyhteisössä on esiintynyt tiedettyä enemmän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, uutisoi Helsingin Sanomat. Hyväksikäyttötapauksia selvitelleen lastensuojelun tutkija Johanna Hurtigin mukaan liikkeessä on ollut yli 140 lasten hyväksikäyttäjää yli 60 paikkakunnalta eri puolilta Suomea. Tekijöiden joukossa on kolmisenkymmentä puhujaa, paikallisyhdistyksen vallankäyttäjää tai muuta liikkeen eliittiin lukeutuvaa jäsentä.
Tiedot perustuvat Hurtigin tänään keskiviikkona julkistettavaan tutkimukseen Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Raportti osoittaa, että lapsiin kohdistuva väkivalta, etenkin seksuaalinen hyväksikäyttö, on vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä yleisempää kuin aiemmin on tiedetty. Teot ovat 1970-2000 -luvuilta.
”Ei tosin välttämättä sen yleisempää kuin muussakaan yhteiskunnassa. Selvää kuitenkin on, ettei yhteisön jäsenyys suojaa lasta hyväksikäytöltä tai muulta väkivallalta”, Hurtig arvioi Helsingin Sanomille.
Hurtig on selvitellyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen hyväksikäyttötapauksia vuodesta 2008, aluksi muun muassa lehtikirjoitusten ja yhteisön jäseniltä saamiensa tietojen perusteella. Tietojensa pohjalta hän kertoo yrittäneensä vaikuttaa toistuvasti liikkeen johtoon, ja kun se on osoittautunut vaikeaksi, myös luterilaisen kirkon johtoon.
Useimmilla tekijöillä on enemmän kuin yksi uhri. Uhreja on Hurtigin tiedossa kaikkiaan satoja, mutta todellinen luku lienee hänen mukaansa tuhansia.
Johanna Hurtigin tutkimus ja siihen liittynyt kartoitus tuottivat tietoa 156 seksuaalisen väkivallan tekijästä useamman vuosikymmenen ajalta. Tekijöistä 27 oli liikkeen puhujia, heidän joukossaan oli SRK:n johtokunnan jäseniä ja Rauhanyhdistysten puheenjohtajia. Kuusi tekijöistä oli naisia.
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto sai Taivaan taimet -tutkimuksen käsikirjoituksen luettavakseen noin viikko sitten.
– Yleisellä tasolla voi sanoa, että luetaan se siten, olisiko siinä jotakin opiksi otettavaa, kommetoi pääsihteeri Tuomas Hänninen Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksestä SRK:sta raporttia Helsingin Sanomille.
– Teos kohdistuu pääosin yhteisön rakenteisiin ja toimintatapoihin ja siinä mielessä se on ihan mielenkiintoista lueskeltavaa, että onko siellä semmoisia asioita, joihin meidän on syytä kiinnittää huomiota, Hänninen sanoo.
