Kirjoittanut
Hyvän elämäkertakirjan kriteerejä ovat kiinnostavat käänteet ja sujuva kerronta. Kristillisistä kustannusyhtiöistä Aikamedialle elämäkerrat ovat ”tärkeä kirjallisuudenlaji”. Toisaalta monia kristilliselle kustantajille tulevia kotimaisia elämäkertatarjokkaita vaivaa heikko taso ja ulkomaalaiset nimet ovat taas usein liian tuntemattomia Suomen markkinoille.
Kun kirjailija osaa kertoa henkilön elämästä mielenkiintoisella tavalla, lukija voi lukea sen siltä istumalta ja todeta toisille, että luepa sinäkin tämä. Elämän ja kutsumuksen intohimon tulee näkyä kirjassa. Silloin se koskettaa lukijaansa, kustannuspäällikkö Outi Kättö Aikamediasta sanoo.
Viime vuoden lopulla Nokian keulahahmon Jorma Ollilan, näyttelijä Ville Haapasalon ja pikajuoksija Usain Boltin tuoreet elämäkerrat keikkuivat Akateemisen kirjakaupan myynnin kärjessä. Vaikuttavia elämäntarinoita kannattaa siis ilmeisesti yhä julkaista, ainakin koko kansalle? Miten sitten on hengellisen henkilötarinan laita?
Kristillisen Elias-kirjan toimitusjohtaja Juha Kaikusalo pitää elämäkertaa hyvänä lajityyppinä vaikka kristillisten kirjakauppojen myynti onkin ”aika pientä”. Viime aikoina järvenpääläisliikkeestä on huvennut esimerkiksi Dietrich Bonhoefferin ja C.S Lewisin elämäkertaa. Myös elämäkerranomaista Hamasin poikaa (Avainmedia 2010) menee taas, koska aihe on ajankohtainen.
– Unohtamatta klassikoita, kuten Juokse poika, juokse (Ristin Voitto 1970, Aikamedia 2007), jotka myyvät vuosikymmenet, Kaikusalo lisää.
Kaikki edellä mainitut ovat ulkomaisia elämäntarinoita. Kaikusalon mukaan kotimaisia henkilökertomuksia menee vähemmän. Piristäviä poikkeuksiakin on. Muun muassa Kuresta eli Seinäjoen helluntaiseurakunnan pastorista Markku Tuppuraisesta kertovat kaksi kirjaa sekä Jimmy Huhtalan hurja Tästä poikki näkyvät Kaikusalon mukaan pärjäävän.
– Selviytymistarinat kiinnostavat. Yleensäkin niitä teoksia, jotka havaitaan hyväksi, myydään tällä alalla useampi vuosi, hän lisää.
Laadukas kiinnostaa
Aikamedian kustannuspäällikkö Outi Kättö sanoo henkilötarinoiden olevan helluntailiikkeen kustannusyhtiölle tärkeä kirjallisuudenlaji.
– Nyt on runsaasti tarjontaa, sillä suuret ikäluokat ovat siinä iässä, että heillä on elämäntaivalta, mistä kertoa.
Päätös julkaista kirja on aina suuri, sillä jokainen teos on lopulta tuote ja kustantajan pitää huolehtia etukäteen, että tarina leviäisi ja kulutkin peittyisivät.
Päivä Oy:llä sama puntarointi on tuttua. Kustannustoimittaja Marja Sevón kuitenkin toteaa, että heillä elämäkertoja tuotannosta on vain murto-osa.
Eivätkö siis elämäkerrat kiinnosta yleisöänne?
– Johtopäätös on aivan väärä. Kyllä me julkaisisimme niitä, jos tarjottaisiin. Ne kiinnostavat ihmisiä todella.
Sevón sanoo, että kotimaisen tarjonnan ongelma on heikko taso, ulkomaiset tarjokkaat taas ovat liian tuntemattomia nimiä. Sevónin tapaan Kättö arvostaa sitä, miten tarina on kerrottu.
– Kun kirjailija osaa kertoa henkilön elämästä mielenkiintoisella tavalla, lukija voi lukea sen siltä istumalta ja todeta toisille, että luepa sinäkin tämä. Elämän ja kutsumuksen intohimon tulee näkyä kirjassa. Silloin se koskettaa lukijaansa, hän miettii.
”Inspiroivia ja uskoa vahvistavia”
Lopulta kristillisen ja ”maallisten” elämäkerran suurin ero lienee juuri hengellinen ulottuvuus ja vaikutus. Tarina ei olekaan enää niin kiinni päähenkilöstä ja tämän saavutuksista vaan suuresta Jumalasta.
Paljon ja erilaisia kirjoja lukeva 25-vuotias Marjatta Timonen on syvästi vaikuttunut etenkin naislähettien, kuten Aune Hynyn, Annikki Raatikaisen ja Ulla Raassinan, elämäntarinoista.
– Kiinnostavalta vaikuttava elämänkerta on pakko lukea. Elämäkerrat ovat täynnä inspiroivia tarinoita Jumalan johdatuksesta ja varjeluksesta. Ne vahvistavat myös omaa uskoa ja luottamusta Jumalaan. On kiehtovaa lukea tavallisista ihmisistä, joilla on ollut rohkeutta tehdä asioita, joista Jumala on heille puhunut, Timonen toteaa.
Aikamedia Oy on myös Ristin Voitto -lehden kustantaja.
