Hyvinkäälle asettuneet ruotsinsuomalaiset romanit kiittelevät koulutusmahdollisuuksia ja helluntaiseurakuntaa

Jo kolmisenkymmentä romaniperhettä on asettunut Keski-Uudellemaalle.

Moni nuorista on saanut opiskelupaikan, ja myös vanhemmat ovat päässeet opintoihin ja työhön kiinni, arvioi Hyvinkään helluntaiseurakunnan pastori Jani Rossi myönteistä kehitystä, joka näkyy kaupunkiin viime vuosina muuttaneiden ruotsinsuomalaisten romanien elämässä. Uusia perheitä on paikkakunnalla nyt kolmisenkymmentä.

Hyvinkään romanit ovat olleet viime vuosina mediahuomion kohteena. Uutisen muuttoilmiöstä ovat tehneet niin Yle kuin Ruotsin televisio SVT:kin.

Hyvinkääläiset pääsivät kertomaan tilanteestaan ja muuttoihin johtaneista syistä myös Euroopan neuvoston rasismin vastaiselle komitealle verkkotapaamisessa lokakuussa.

Huomionarvoista romanien muuttoilmiössä on ollut se, että moni on lähtenyt Ruotsista vakiintuneen elämäntilanteen keskeltä.

Ossi Borg, joka saapui perheineen Hyvinkäälle ensimmäisten joukossa kahdeksan vuotta sitten, työskenteli Ruotsissa nuorisotyöntekijänä erityistarpeisten nuorten parissa.

– Siinä vaiheessa, kun räjähdykset alkoivat, monilla tuli mitta täyteen, Borg sanoo.

Jengiytyminen ja väkivalta ovat lisääntyneet Ruotsin suurkaupunkien lähiöissä viime vuosina huolestuttavasti. Moni suomalaistaustainen romaniperhe on suunnannut vanhempien kotimaahan suojelutoimenpiteenä.

Romanit ovat Ruotsissa suhteellisen hyvin integroituneita yhteiskuntaan, mutta vanhempien huoli uudenlaisesta syrjäytymiskehityksestä ja nuorten ajautumisesta jengeihin on saanut monet pakkaamaan tavaransa.

– Jos on valmiiksi jo vaikeaa, nuori on silloin altis joutumaan jengeihin. Sieltä etsitään identiteettiä.

Suomessa romaninuorilla on ollut Ossi Borgin mukaan paremmat mahdollisuudet myös päästä opintojen piiriin.

– Nähdäkseni Suomessa koulutus on kehittynyt Ruotsia paremmaksi, ja romaninuoret täällä myös lähtevät mielellään opiskelemaan.

Kaikki romanit tulevat täällä hyvin toimeen keskenään.

Ossi Borg, 60, syntyi ja kasvoi Ruotsissa. Isä työskenteli Volvon tehtaalla, äiti siivoojana.

Romanien oli Ruotsissa helpompi päästä mukaan yhteiskuntaan kuin Suomessa. Maassa oli jo 1950–60-luvuilla paljon maahanmuuttajia, eivätkä suomalaisromanit erottuneet porukasta samalla tavalla kuin vanhassa maassa.

Suomen romanit ja varsinaiset Ruotsin romanit ovat sukulaiskansoja, mutta kansanryhmien välillä on myös sisäisiä kulttuurieroja.

– Isoin ero on se, että Ruotsin romanit eivät pukeudu kansallispukuun, Ossi Borg selventää.

– Kanssakäymiseen tämä ei kuitenkaan vaikuta. Romanius ei perustu vaatteisiin.

Romanit huomaavat Borgin mukaan toisensa riippumatta siitä, miten toinen on pukeutunut.

– Jokin siinä on, Borg naurahtaa.

– Puhetapa, olemus, käyttäytyminen. Heti tunnistan kyllä, jos joku on romani.

Kokoontumisten pitää olla avoimia kaikille.

Helluntaiseurakunnasta on muodostunut monelle romanille Hyvinkäällä paitsi hengellinen koti myös paikka, jossa kohdataan uusia ja vanhoja ystäviä.

Kaksi vuotta sitten romanit aloittivat omat kokoontumiset seurakunnalla keskiviikkoisin.

– Alusta saakka oli kuitenkin vahvana se ajatus, että kokoontumisten pitää olla avoimia kaikille, ei vain romaneille, Ossi Borg kuvailee.

Nyt kokousmuotoiset rukousillat ovat tiistaisin, ja ne toteutetaan yhdessä kaikkien seurakuntalaisten kanssa.

– Vanhimmistossa päätettiin, että yhdessä tehdään. Kaikki olemme samaa Kristus-kansaa.

Suomalaisissa helluntaiseurakunnissa on perinteisesti Hyvinkään tavoin pyritty välttämään kehitystä, jossa jokin ryhmä muodostaa oman seurakuntansa seurakunnan sisälle.

Ossi Borg on jäsen seurakunnan vanhimmistossa eli hengellisessä johtoryhmässä. Hän toimi samassa tehtävässä jo Ruotsissa.

Pastori Jani Rossin mukaan Hyvinkäällä oli jo vanhastaan romaneja erilaisissa vastuutehtävissä.

– Tämä loi pohjan sille, että meillä on ollut kyky ottaa vastaan nyt tänne muuttaneita ihmisiä, Rossi luonnehtii.

– Nähdäkseni tämä isompi porukka on päässyt hyvin sulautumaan joukkoon ja mukaan seurakunnan yhteyteen.

Rossin mukaan seurakunnissa on olemassa riski, että romani kokee jäävänsä ulkopuolelle.

– Sellainen tunne, että jotenkin syrjittäisiin, saattaa syntyä jo siitä, jos romaneita ei lainkaan pyydetä palvelemaan.

– Hyvää on se, että jos muutamatkin pääsevät mukaan, kaikki kokevat tulleensa huomioiduiksi. Tietysti tämä toimii niinkin päin, että jos nousee kritiikkiä jotakuta yksilöä kohtaan, herkästi koko porukka tuntee tulleensa moitituksi.

Jani Rossin mukaan romanimuuttajat ovat tuoneet tullessaan uudenlaista lämpöä, aktiivisuutta ja vieraanvaraisuutta seurakuntaan.

– Romanit myös huomioivat toisensa ja ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa, seurakunnassa ja kodeissa.

Rossi kertoo, että on koskettavaa, miten esimerkiksi vaikeuksiin joutunutta pyritään auttamaan kyselemättä.

– Kokoonnutaan porukalla jonkun kotiin rukoilemaan. Asetutaan rinnalle. Se on sellaista aitoa huolenpitoa ja välittämistä.