UMK-semifinalisti tietää, että gospeltausta voi aiheuttaa ennakkoluuloja.
Kristillisissäkin musiikkipiireistä tunnettu, viime vuonna Golden Gospel palkittu laulaja-lauluntekijä Ida Bois päätyi Uuden musiikin kilpailun semifinalistien joukkoon. Bois kamppailee finaalipaikasta 21. helmikuuta.
Ida Boisin mukaan tunnelma kisoissa on ollut ”tosi hyvä”.
– Kisa-asetelma ei näkynyt aikanaan pressitilaisuudessa millään tavalla! Enemmänkin näkyi into verkostoitua ja tutustua kanssakilpailijoihin.
Kisa on monelle musiikin puoliammattilaiselle yhteistyön ja uusien mahdollisuuksien etsimisen paikka.
– Suunnitteilla on jotain, mutta ei vielä mitään lukkoon lyötyä. Meillä on jo uusi biisi aikalailla valmis, ja siihen tulee kyllä vieraileva artisti, jonka nimeä en voi vielä paljastaa, Bois kertoo.
Ideasta toteutukseksi
Päätös hakea mukaan UMK:n kypsyi Ida Boisilla aikansa.
– Olin aina vitsaillut, että osallistutaan kisaan heti jos sattuisi sopiva biisi syntymään. Tein kilpailukappale Kumbayan viime keväänä, ja kun soitin sen bändin pojille, heti tuumattiin, että tässä vois olla tematiikka ja meininki kohdillaan jopa Euroviisuja varten.
Biisi työstettiin valmiiksi tuottaja Kalle Mäkipellon kanssa.
– Syksyllä tuli sitten tieto, että matka jatkuu.
Onko Ida Boisilla paineita sen johdosta, että hänet tunnetaan kristillisenä artistina?
– Mietin aluksi tosi paljon, miten ihmiset reagoivat tähän. Lähtökohta on vaikea, koska monet saattavat laittaa stopin gospelin parista tulevalle artistille kuuntelematta kappaletta ollenkaan, Bois arvelee.
– Kuitenkin alusta asti mulle on ollut selvää, että mä en häpeä mitään mitä oon tehnyt, kuka olen ja mihin uskon. Nyt kun kisa on lähtenyt liikkeelle, olen myös tullut vapaammaksi sen kanssa mitä olen.
– En voi vaikuttaa siihen, mitä muut ajattelee musta tai mun musiikista, voin vain tehdä parhaani!
Piano, tyttö ja tarina
Kilpailukappale Kumbaya viittaa vanhaan negrospiritualiin.
– Kappaleeni ei ole alkuperäinen, eikä yhteistä vanhaan ole musiikillisesti kuin nimi. Sisältö käsittelee kuitenkin samaa aihetta.
– Teksti on itseironinen ja muistuttaa, että maailma ei parane itsestään. Meillä kaikki on mahdollisuus kantaa osamme pieneltä tai suurelta paikalta.
Kalle Mäkipellon sovituksessa on käytetty sekaisiin akustisia soittimia ja urbaaneja EDM-soundeja.
– Siellä on se juju, joka on ollut mun musiikissa kaikki nämä vuodet: piano, tyttö ja tarina. Mutta ympärille rakennettiin tämän päivän maisemat.
– Videoon mulla oli paljon ajatuksia, juonta ja kaikkea. Mutta lopulta kuitenkin päädyttiin aika pelkistettyyn versioon, joka tuo esille tekstin, joka on koko kappaleen ydin.
Artistin mukaan mukana kulkevat ilo ja surumielisyys rinnakkain.
– Tässä vaiheessa en vielä osaa sanoa liveshowsta, mutta sen verran tiedän, että me halutaan pitää todella natural-meininki ja jollain tavoin nostaa teksti esille. Jotta ihmiset todella pysähtyisivät miettimään laulun sanomaa.