– Täällä kehitysvammaisilla ei ole ihmisarvoa, ja se on hedelmän kantamista, että kohtaa kehitysvammaisia lapsia rakkaudella ja kärsivällisyydellä, toteaa Kaukasian-lähettimme ja kertoo paikallisesta kristitystä naisesta.
Kaukasialainen kristitty nainen T työskentelee vapaaehtoisena kehitysvammaisten lasten laitoksessa. Kyseessä on iso laitos, jossa on monta osastoa. T työskentelee pienimpien ja heikoimmassa asemassa olevien lasten osastolla. Laitoksen varsinaisten työntekijöiden arki on kiireinen. Yhdellä työntekijällä voi olla vastuullaan jopa 12 vaikeasti vammaista lasta. Koko osastolla lapsia on lähes 50. Hoitajien työaika kuluu perushoitoon. Virikkeiden ja aktiviteettien järjestämiseen ei jää aikaa.
Vapaaehtoisena T järjestää lapsille hyvin tarpeellista viriketoimintaa, muun muassa fysioterapiaa ja musiikkiterapiaa. T:n työnkuvaan kuuluu myös laitoksen työntekijöiden auttaminen lasten hoidossa. Monikaan lapsista ei kykene syömään, liikkumaan, peseytymään tai pukeutumaan itse. T auttaa heitä pukeutumisessa, pesuissa ja syömisessä. Motivaatio raskaaseen työhön löytyy lapsista.
– Rakastan lapsia ja sitä, miten hymy valaisee heidän kasvonsa halatessani heitä. Toisaalta tulen hyvin surulliseksi siitä ja koen vaikeimmaksi työssäni sen, että nämä lapset joutuvat kokemaan paljon rakkaudettomuutta.
Suurimmalla osalla laitoksen kehitysvammaisista lapsista ei ole enää yhteyttä omaan perheeseensä. Useimmat vanhemmat eivät pidä lapsiin yhteyttä, vaan ovat jättäneet heidät laitokseen hoitoon. Valitettavasti tässä Kaukasian maassa kehitysvammaisia väheksytään ja katsotaan, että heillä ei ole ihmisarvoa. Kehitysvammaisen lapsen saamista hävetään. Tämän takia heidät usein joko pidetään kodin seinien sisäpuolella tai annetaan hoitoon laitokseen. Monesti kehitysvammaiset lapset saavat kokea ulkopuolelle jättämistä, kun heitä ei oteta mukaan, torjumista, vähättelyä tai jopa suorannaista halveksuntaa ja kaltoinkohtelua. Lasten kohtaaminen rakkaudella, kärsivällisyydellä ja lempeydellä on mitä kauneinta hedelmän kantamista. Jumala on luonut jokaisen ihmisen rakkaudella omaksi kuvakseen. Myös nämä pienet kehitysvammaiset lapset ovat arvokkaita, Jumalan kuvia.
T:lla on taito saada lapsiin kontakti ja luottamus. Suurin osa lapsista ei kykene kommunikoimaan puhumalla. Sen sijaan he kommunikoivat ilmein, elein, äännähdyksin. T:lla on taito pysähtyä kuuntelemaan ja havainnoimaan lapsia. Usein hän asettuu heidän tasolleen, katsoo silmiin, puhuu ja koskettaa lempeästi. Hän ottaa lapsia syliin ja halaukseen ja osoittaa hyväksyvänsä heidät. Eräs lapsista on säikky, ja uusissa, itselleen vieraissa tilanteissa hän puree itseään ja kiljuu. T:n seurassa lapsi rauhoittuu.
– Työssäni minua motivoi se, kun näen muutoksen lasten käyttäytymisessä. Esimerkiksi häiriökäyttäytyminen vähenee tai ilottoman lapsen kasvoilla näkyy yhä useammin hymy.
Lapset aistivat T:n rakkauden ja vastaavat siihen, vaikka eivät pystyisi kommunikoimaan sanallisesti. Eikä sanoja välttämättä edes tarvita:
– On kolme tapaa osoittaa lapselle, että hän on hyväksytty ja rakastettu. Ensimmäinen on koskettaa lasta; ottaa syliin ja halata. Toinen on kuunnella lasta ja katsoa häntä silmiin. Kolmas on viettää aikaa lapsen kanssa ja olla läsnä, toteaa T.
– Näitä periaatteita haluan toteuttaa työssäni kehitysvammaisten lasten kanssa.
– Jos haluat osallistua työhön, otamme mielellämme vapaaehtoisia mukaan tiimiimme. Erityisesti tarvitsisimme fysioterapeuttia, joka voisi tulla kouluttamaan meitä tai työskentelemään lasten kanssa joksikin aikaa, hän haastaa.
