Kirjoittanut
Ympäristöpäivien päätöskeskustelussa puhuttiin muuan muassa siitä, että ilmastokriisi on myös hengellinen kriisi.
Kirkon ympäristöpäiviä vietettiin tällä viikolla 14.-15.8. Lakeuden Ristissä Seinäjoella. Teemana oli ”Liikkeellä luomakunnassa”.
Päivien ohjelmassa oli keskustelua ja puheenvuoroja erilaisista luontoon ja ilmastoon liittyvistä teemoista, kuten seurakuntien hiilijalanjäljen mittaamisesta sekä seurakuntien mahdollisuuksista tavoitella hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä.
Päätöskeskustelussa teemana oli ”Vastuumme luomakunnasta, tulevista sukupolvista ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta”. Keskustelussa olivat mukana arkkipiispa Tapio Luoma, akatemiaprofessori Markku Kulmala Ilmakehätieteiden keskuksesta sekä pyhiinvaellustoiminnan projektipäällikkö Annastiina Papinaho. Keskustelua johdatteli Tuula Putkinen.
Ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumisessa haasteita
Päätöskeskustelussa käsiteltiin ilmasto-oikeudenmukaisuutta eli sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa eri puolilla maapalloa eri tavoin ja minkälaisiin asemiin se eri ihmiset ja valtiot asettaa.
– Ilmastohan on toisaalta oikeudenmukainen – se kohtelee kaikkia samalla tavalla. Tietysti on paikallisia – huomattaviakin – eroja. Sitten toisaalta se on hirveän epäoikeudenmukainen: mitä vähemmän meillä on mahdollisuuksia suojautua ilmastonmuutokselta, helleaalloilta tai rankkasateilta sitä voimakkaammin se meitä koskettaa, professori Kulmala sanoo.
Luoma pitää tärkeänä, että kuten muillakin elämänalueilla kohdattua epäoikeudenmukaisuutta, myös ilmastokysymyksiin liittyvää epäoikeudenmukaisuutta vastaan tulee taistella. Yhtenä haasteena on vaikeus ymmärtää, miten monimutkaisesti ja syvästi asiat vaikuttavat toisiinsa.
– Auttaisiko oikeudenmukaisuuden näkökulman ymmärtämisessä jos näemme, että ilmasto ja se ilma, jota me hengitämme – ja joka suojaa meitä avaruuden säteilyltä – on meille kaikille täysin yhteistä riippumatta paikallisista eroavuuksista, Kulmala kysyy.
– Tämä yhteisyys on jotain sellaista, johon meidän on yhä tärkeämpää havahtua. Sillä, mikä tapahtuu Suomessa, on vaikutusta sille, mitä tapahtuu toisella puolella maapalloa ja päinvastoin. Kaikki liittyy kaikkeen.
Vertaus Kristuksen ruumiiseen
Arkkipiispa Luoman mukaan ihmiset usein näkevät maailman suurena koneellisena mekanismina sen sijaan, että ajattelisivat sen olevan valtava elollinen organismi.
– Kristillisessä kielenkäytössähän meillä on tämä Paavalin esiin nostama ajatus kirkosta Kristuksen ruumiina. Mielestäni sitä voi jollain analogisella tavalla soveltaa myös tähän. Se, mikä koskee yhtä jäsentä, koskettaa myös kokonaisuutta. Ja ilmastokysymyksissä, ympäristön varjelemisessa ja suojelemisessa on kysymys juuri tästä. Se on tehtävä, joka on annettu meille kaikille.
Myös Kulmala korostaa sitä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hän kertoo yksinkertaisena esimerkkinä, että luonnon roskaamisella tai roskien keräämisellä luonnosta on vaikutuksensa ympäristöön ja ilmastonmuutokseen.
– Joka ikinen roska vaikuttaa ekosysteemimme eläimiin ja pieneliöihin. Tämä taas vaikuttaa biodiversiteettiin eli elonkirjoon ja tämä elonkirjo vaikuttaa ilmastoon ja päinvastoin. Eli pelkästään se, että keräämme roskia ja emme roskaa on teko myös biodiversiteetin ja ilmaston hyväksi.
Ilmastokriisi myös hengellinen kriisi
Myös Papinaho peräänkuuluttaa pieniä käytännön tekoja, joita jokainen voi tehdä arjessaan. Ne tuovat hänen mukaansa toivoa paremmasta.
– Eri ihmiset voivat tehdä erilaisia tekoja, mutta tarvitaan esimerkin voimaa ja mahdollisuuksia tekemiseen. On myös tärkeää, että tieteen ja tiedon kautta tuodaan esille sitä, mitä se tarkoittaa jos sen roskan kerää. Tai jos teen jotain enemmän, niin minkälaisia vaikutuksia sillä on ilmastoon ja ympäristöön”, hän sanoo.
– Ja ajattelen myös osaltaan niin, että ilmastokriisi on myös hengellinen ja eettinen kriisi. Se haastaa meidät monella tavalla tarkastelemaan maailmankuvaamme ja ihmiskuvaamme: minkälaisia olemme ja miten haluamme yhdessä päästä eteenpäin.
Luoma on samoilla linjoilla Papinahon kanssa.
– Ajattelen hyvin samalla tavalla. Ilmastokriisi on hengellinen kriisi ja ihmisen suhde luontoon on osa hänen Jumala-suhdettaan. Se tapa, jolla me kohtelemme luontoa ja ympäristöä kuvastaa jollain tavalla myös sitä, millainen kuva Jumalasta meillä on.
– Siksi näen, että kysymys ympäristöstä ja ympäristökriisistä on hyvin syvästi hengellinen asia, Luoma perustelee.
Sillan rakentaminen ilmastokysymyksen ja evankeliumin välille tärkeää
Luoman mielestä kristillisissä ja uskonnollisissa yhteisöissä on usein haasteena saada rakennettua silta ilmastokriisin torjumisen ja perinteisen Jeesus-keskeisen sanoman välille.
– Mielestäni riittää, kun tarkastelee vaikka vanhan kirkon teologien ajattelua tai Johanneksen evankeliumin alkua, jossa sanotaan, että ’Sana tuli lihaksi’. Että Jeesus Kristus Jumalan poikana on se, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä. Ja jollain tavalla kaikki, mikä on nähtävissä todellisuudessa nivoutuu kolmiyhteiseen Jumalaan, hän sanoo.
– Ja koska Jumala on luonut tämän kaiken, se vaikuttaa siihen, millä tavalla kohtelemme Jumalan luomistekoa. Siinä mielessä ajattelen, että tämä silta on tärkeää rakentaa. Ja tärkeää on myöskin mieltää, että rakentava ja oikea suhde luontoon on keskeinen osa meidän hengellistä elämäämme.
– Että näkisimme ympäristöasiat – ei jonkinlaisena ’viherpiiperryksenä’ – vaan osana suhdettamme Kristukseen, Luoma sanoo.
Kohtuullisuuden ihanne kuuluu kristillisyyteen
Keskustelijat nostivat esille nykyisen kulutusyhteiskunnan ongelmat. Jatkuva talouskasvun hakeminen ja kuluttaminen eivät ole ilmaston kannalta kestävä tapa elää. He muistuttivat usein taka-alalle jäävästä kohtuullisuuden ihanteesta, jolla on kristillisyydessä pitkät perinteet.
– Ajatus luopumisesta tai valmiudesta luopumiseen kuuluu kristilliseen perinteeseen ja ortodoksinen ja katolinen luostarilaitos ovat pitäneet tätä esillä. Ajattelen, että meillä protestanteilla ja luterilaisilla on aika paljon opittavaa siinä, mitä luopumisen opetteleminen elämän yhtenä perusprinsiippinä ja periaatteena tarkoittaa, Luoma sanoo.
Myös Kulmala muistuttaa kristillisten hyveiden – kuten kohtuullisuuden – tarpeellisuudesta taistelussa ilmastokriisiä vastaan.
– Oma käsitykseni on se, että olemme rikkoneet kansakuntana aika montaa asiaa näissä ympäristö- ja ilmastokysymyksissä, Kulmala sanoo.
– Tämä, mitä teemme ympäristölle, on mielestäni syntiä. Mutta syntiin kuuluu myös armo ja armahtavaisuus, hän toteaa.
