Ilmestyskirjaa pidetään usein vaikeasti lähestyttävänä kirjana. Tässä kuusiosaisessa sarjassa Suomen teologisen opiston opettaja Tommi Karjalainen käy läpi Raamatun viimeistä kirjaa eri näkökulmista.
Ilmestyskirja on ainutlaatuinen kirja. Pastori ja teologi Ian Paul esittää, että se on taitavimmin kirjoitettu teos koko ihmiskunnan historiassa. Väitteen tueksi hän listaa useita asioita: Ilmestyskirjassa Vanha testamentti on esillä poikkeuksellisessa määrin, se keskustelee laajasti ensimmäisen vuosisadan uskonnollisen ja sekulaarin kulttuurin kanssa, sen rakenne ilmentää suurta taidollisuutta, se sisältää sekä runsaasti kirjallisia viittauksia että toistuvia ja kehittyviä elementtejä, se hyödyntää numerologiaa ja runsasta kuvakieltä.
Ilmestyskirjan ainutlaatuisuus tarkoittaa monelle lukijalle myös vaikeaselkoisuutta. Tämän sarjan tarkoituksena on tehdä Ilmestyskirja tavalliselle lukijalle helpommin lähestyttäväksi. Tässä avauksessa johdattelen aiheeseen kirjallisuuden näkökulmasta.
Kaikessa viestinnässä asiayhteys ohjaa meitä ymmärtämään viestijää oikein. Usein tulkinta on tiedostamatonta. Jos säätiedottaja sanoo, että huomenna sataa kissoja ja koiria, ymmärrämme tämän liioitelluksi kielikuvaksi. Jos urheiluselostaja kertoo jalkapalloilijan hukanneen etsikkoaikansa, tiedämme ettei kyse ole hänen iankaikkisuudestansa.
Kirjallisuudessa asiayhteys on sidoksissa vastaavan kaltaisiin lainalaisuuksiin: Jos on kyse salapoliisiromaanista, ennakoimme että hovimestari on syyllinen. Jos taas romanttisesta kirjallisuudesta, arvaamme että he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka, kun kilpakosija on voitettu.
Ilmestys
Ilmestyskirjan ensimmäinen sana on ”ilmestys,” apokalypsi. Tämä usein ohjaa lukijan kuvittelemaan kosmisia ilmiöitä ja katastrofeja, pimeyden maailman taistelua valkeuden enkeliruhtinaita vastaan, lohikäärmeitä ja monipäisiä petoja.
Ilmestyskirjallisuus lajityypillisesti käyttää hyväkseen sensaatiomaisia kuvauksia. Kuvausten tarkoitus ei kuitenkaan ole paljastaa jotain tulevaisuudesta vaan nykyisyydestä. Fantastisen kuvakielen tarkoitus on paljastaa lukijoille hengellinen todellisuus arkipäiväisten asioiden takana.
Toisin kuin ilmestyskirjallisuudessa yleensä, Ilmestyskirjan näkyjen merkitys avautuu näkijälle, Johannekselle, ilman erillistä selitystä: hän näkee, kuulee ja ymmärtää. Tämä on kutsu lukijalle ymmärtää omaa maailmaansa kuvauksen avulla.
Vain kahdesti Johannes ei ymmärrä näkyä, mutta tämä toimii tehokeinona. Näin Johannes korostaa, ettei Jumala ole unohtanut uskonsa takia kärsiviä (7:13–17) eivätkä maailman tapahtumat ole hänen hallintavaltansa ulottumattomissa (17:7–18).
Keskeistä Johanneksen ”ilmestyksessä” eivät ole spektaakkelimaiset näyt vaan se, että Jumala hallitsee ja että hän puuttuisi asioihin ”pian” (1:1). Tämä viesti avautuu jokaiselle lukijalle.
Profetia
Raamatullisessa perinteessä Ilmestyskirja sijoittuu luontevasti profeettakirjallisuuteen. Brittiläisen teologin Richard Bauckhamin mukaan Ilmestyskirjan sisällön perusteella emme voi tietää Johanneksesta muuta kuin että hän oli juutalainen profeetta. Vanhan testamentin profeetoilla saattoi olla ekstaattisia kokemuksia, mutta tämä ei ollut oleellista profetismin kannalta. Oleellisempaa oli heidän jälkeensä jättämä kirjallisuus.
Profeetat ennustivat harvoin, vaan teokset olivat pikemminkin yhteiskuntakritiikkiä. Profeettojen tärkein tehtävä oli muistuttaa kuningasta ja kansaa Jumalan tahdosta. Tämä kritiikki nojasi toisaalta heidän saamaansa ilmestykseen, mutta ennen kaikkea ne olivat Mooseksen kirjojen arvovaltaista tulkintaa vallitsevassa tilanteessa.
Ilmestyskirjan profetismi ei juuri eroa tästä. Alkujakeet kertovat, että ilmestyksen alkuperä on Jumala, se tulee enkelien kautta — kuten laki Moosekselle — ja sen tarkoitus on vahvistaa Jumalan sanan paikkansapitävyys. Tämä tarkoittaa sen vahvistamista, että Jumala korotti Jeesuksen ensimmäisenä marttyyrinä, koska hän oli luotettava todistaja.
Jeesuksen ylösnousemus ja korottaminen Isän oikealle puolelle (Ilm. 4) antaa pohjan jokaisen kristityn kärsimykselle: jos me olemme uskollisia todistajia, myös meidät tullaan korottamaan.
Sisällön profeetallinen luonne korostuu Johanneksen taitavan muotoilun ansiosta. Johannes puhuu ”profetian sanoista” Ilmestyskirjan alussa ja lopussa: jokainen, joka lukee ja noudattaa näitä profetian sanoja, on autuas (1:3; 22:7), eikä kukaan, joka vääristää tätä profeetallisen kirjoituksen sanomaa, voi olla Jumalasta (22:18–19; KR 92 harhaanjohtavasti tulkitsee profetoimisen ”ennustamiseksi”). Vanhan testamentin profeettojen tavoin Johannes kutsuu Jumalan kansaa uskollisuuteen Jumalalle, joka on todellinen hallitsija.
Kirje
Johanneksen ilmestys oli taivaallinen viesti, jonka hän välitti kirjeen muodossa. Huolimatta Ilmestyskirjan ajattomasta ja kaikkia koskevasta sanomasta sillä oli alkuperäiset vastaanottajat. Ilmestyskirja pitää sisällään kirjeille tyypillisen alkutervehdyksen vastaanottajille (1:4–5) sekä lopputoivotuksen (22:21). Johannes on ikään kuin Jumalan kirjuri, joka kirjoitti tämän sanelusta seitsemälle seurakunnalle.
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa ovat tuttuja luvuista 2–3, mutta koska Johannes listaa seurakunnat jo alkutervehdyksessä, on perusteltua väittää, että kirjan koko sanoma on heille. Kun luemme Ilmestyskirjaa, meidän olisi hyvä suhtautua siihen vähän samalla tavalla kuin ullakolta löytämäämme laatikkoon, joka sisältää isoisovanhempiemme väliset rakkauskirjeet.
Meidän on syytä tiedostaa, että vaikka nämä kirjeet on säilytetty meitä varten, niitä ei ole kirjoitettu meille. Kirjeiden meitä koskeva merkitys avautuu vain alkuperäisten kirjeenvaihtajien suhteen kautta.
Ilmestyskirjan väärät — usein haitalliset — tulkinnat johtuvat siitä, että on kuviteltu sen kertovan juuri meidän ajastamme ja juuri meidän tapahtumistamme. Tästä seuraa suhtautuminen Ilmestyskirjaan koodinpurkulaitteena, joka auttaa meitä ennustamaan tulevaisuutta ja tulkitsemaan maailmanhistorian tapahtumia merkkeinä lopunajoista. Historian valossa tämä paljastuu usein länsimaiseksi, itsekeskeiseksi harhaksi — tätä avaan myöhemmissä kirjoituksissa esimerkkien avulla.
Haaste voittaa
Jeesus haastaa jokaista seitsemästä seurakunnasta ”voittamaan”. Alkuperäisten seitsemän vastaanottajaseurakunnan haasteet liittyivät kompromisseihin uskon suhteen.
Usein näiden myönnytysten takana oli menestyksen tavoittelu. Johannes osoittaa, että tällä tavalla rikastuneet ovat hengellisesti köyhiä (3:17), ja pahempaa, pedon palvelijoita (18). Tavoitellessaan yhteiskunnallista asemaa he ovat sulkeneet Jeesuksen ulkopuolelle (3:20). Kenenkään kohtalo ei ole sinetöity, koska Jeesus kolkuttaa ovella ja tarjoaa mahdollisuutta elvyttää yhteys kanssaan.
Jeesus haastaa seurakuntia olemaan etsimättä yhteiskunnallista tunnustusta vaan ostamaan häneltä tulessa puhdistettua kultaa ja valkeat vaatteet (3:18). Näin Johannes korostaa taivaallisen rikkauden erinomaisuutta, koska se avaa tien Kuningasten Kuningasten hoviin (4:1).
Lähteet:
Bauckham, Richard. The Theology of the Book of Revelation. Cambridge University Press, 1993.
Jauhiainen, Marko. Aika on nyt. Itätuuli, 2016.
Paul, Ian. Revelation. IVP, 2018.
Kirjoittaja on teologian tohtori, Suomen Vapaakirkon pastori ja Suomen teologisen opiston opettaja.
