Kirjoittanut
Kristityt räppärit Mikael Meklin ja Roni Lempiäinen pysähtyivät kolmen kuumottavan vuoden jälkeen.
Kokonainen kristittyjen nuorten ikäluokka on kasvanut Immanuel-rapduon musiikin tahdissa. Marraskuussa Maata Näkyvissä -festivaaleilla nähtiin yhtyeen toistaiseksi viimeinen valtakunnallinen esiintyminen.
Immanuel ja sitä täydentävä ImBoys-ryhmä ovat olleet kolmen vuoden ajan Suomen kristillisen musiikin puhutuin, seuratuin, klikatuin ja jaetuin kokoonpano – ääriesimerkki mahdollisuuksista, joita 2010-luku voi kristilliselle työlle suoda.
Mikael Meklin ja Roni Lempiäinen puhuvat itse tauolle jäämisestä. Moni aistii yhden aikakauden kuitenkin olevan päättymässä: bändit harvoin palaavat tauoilta entisenlaisina – jos edes palaavat.
– Kyllä tässä tapahtuu nyt paljon. Roni suunnittelee vaimonsa Naomin kanssa muuttoa Thaimaahan ainakin puoleksi vuodeksi. Itselläni on alkamassa soolovaihe, Mikael Meklin kertoo.
Mikael ja Angela Meklin saavat myös vauvan maaliskuussa. Pieni tyttö on fanien keskuudessa saanut hellittelynimen ImBaby. Hänelle tulee jo kortteja ja lahjoja.
Listojen kärkeen
Immanuelin lyhyt oppimäärä on seuraava: kolme vuotta sitten keravalaiset Meklin ja Lempiäinen synnyttivät puolivahingossa rapyhtyeen, jonka kylkeen liimattiin myös nuorista maahanmuuttajataustaisista pojista muodostettu ImBoys-tanssiryhmä. Yhdistelmä iski kristittyihin nuoriin – ja nuortensa hengellisestä kasvusta huolehtiviin vanhempiin – kuin häkä.
Fanit ovat nostaneet Immanuelin julkaisujen yhteydessä latauslistojen ja YLE X:n Rytmibarometrin kärkipaikoille. Yhtye on tehnyt kolmessa vuodessa noin 200 keikkaa eri puolilla maata, ja vastaanotto on ollut lämmin, myös ei-kristittyjen parissa.
Keveys ja vapaus
Moni miettii, mistä tulee se rentouden kehä, joka Immanuelin työtä on tuntunut ympäröivän. Koko ajan syntyy paljon ja näyttävästi, silti pakottamatta.
– Kun tekee vain sen, mitä Jumala kutsuu tekemään, tulee keveys ja vapaus. Ei tarvitse puskea mitään. Silloin välttyy myös riittämättömyyden tunteilta, Meklin pohtii.
– Aina tulee olla hengellisessä nälässä. Vääränlainen tyytyväisyys tappaa kasvun. Jos aletaan sanoa, että onhan meitä tässä seurakunnassa jo kolmesataa, niin häviäminen alkaa kaikilla rintamilla.
Eikö alle kolmekymppisten menevien kavereiden ole toisaalta helppo puhua tällaista?
– Tietysti pitää olla kiitollinen siitä, mitä Jumala on tehnyt. En myöskään ajattele niin, että kaiken tulee olla koko ajan näyttävää ja suurta, Meklin sanoo.
– Jumala haluaa tehdä eri ihmisten kautta myös pienempiä asioita. Näyn pitäisi kuitenkin kasvaa koko ajan.
Roni Lempiäinen sanoo, että pitäisi muistaa, että aina on toivoa.
– Herätys on nytkin jollain tavalla totta. Jos olen nähnyt jossain menevän huonosti, tiedän että asiat tulevat muuttumaan. Mutta jonkun täytyy tehdä se muutos.
Lempiäiselle Immanuel on ollut osa laajempaa näkyä omasta elämästä Jumalan käytössä.
– Kun tulin uskoon, sain paljon profetioita siitä, että kauttani tulee ihmisiä uskoon. Tällä hetkellä tuntuu, että Immanuel on ollut valmistavaa aikaa johonkin isompaan.
Lempiäinen jatkaa nuorisotyötä Imboys-ryhmän parissa. Mikael Meklin on puolestaan aloittanut sooloprojektin, jossa on jo julkaistu Etsivä löytää -sinkku ja -video.
