Kirjoittanut
Kusum kertoo Jeesuksesta lähikylissä riskeistä huolimatta. Intian kristittyihin kohdistuvat alueelliset vainot jatkuvat, mutta yhä useammat myös kokevat Herran parantavan kosketuksen.
Leskeksi jäänyt Kusum on saanut kestää paljon uskonsa vuoksi. Kerroimme hänen traagisen tarinansa vuonna 2018. Tuolloin häntä syytettiin miehensä kuolemasta ja myöhemmin myös estettiin hautaamasta omaa poikaansa vain siksi, että hän piti kiinni Kristuksesta.
Huomatessaan hänen hengellisen kasvunsa kyläläiset pilkkasivat Kusumia jatkuvasti. Appi jopa kutsui hänen uskoaan myrkylliseksi ja uhkasi hänen henkeään kirveellä.
Open Doorsin paikalliset kumppanit ovat kulkeneet hänen rinnallaan jo viisi vuotta. Vaikka monet yhä välttelevät häntä hänen uskonsa vuoksi, hän yhä jakaa sanomaa rakastamastaan Jeesuksesta.
Rukousta ja evankeliumia
Arki on Kusumille perheen ja yhteisön palvelua. ”Käyn joka päivä rukoilemassa kylässäni eri uskovien luona, loput ajastani käytän taloustöihin”, Kusum kertoo loistaen sinikultasisessa sarissaan.
”Appivanhempani ja monet kyläläiset vainosivat minua uskoni vuoksi, mutta nyt monet ovat tulossa Jeesuksen luo – sulkutilan alun jälkeen heitä on jo kymmenen uutta perhettä!”
Useimmat hiljattain uskoontulleista olivat sairaita, jotka paranivat tultuaan kirkkoon. Kaikkein suloisinta Kusumille on kuitenkin ollut henkilökohtainen rukousvastaus: hänelle rakkaimmat ihmiset alkavat oppia tuntemaan Jeesuksen.
”Appivanhempani vainosivat minua aikaisemmin, mutta nyt he itsekin uskovat Kristukseen. Vaikka he tulivat monesti kotiini tappaakseen minut, minä rukoilin paljon heidän puolestaan ja Herra kuuli rukoukseni. Appeani lukuunottamatta kaikki ovat jo uskossa. Hänkin on tosin jo oppinut Jeesuksesta ja myös pyytää minua rukoilemaan puolestaan”, Kusum iloitsee.
Herra on läsnä myös korona-aikana
Kuten useimmilla meistä myös Kusumin elämä on muuttunut koronasulkujen vuoksi. ”Työt loppuivat, joten taloudellinen tilanteeni ei ollut hyvä, mutta silloinkin Jumala auttoi perhettäni ja täytti kaikki tarpeeni. Isäni ja veljeni toivat mitä tarvitsin. Sain tukea myös Open Doorsin kumppaneilta, jotka auttoivat minua perustamaan ruokakaupan”, hän kertoo.
”Täällä on kolmena päivänä viikossa rukouskokous, johon kaikki kylän kristityt kokoontuvat rukoilemaan.”
Muiden rukousvastaustensa ohella nuori nainen sai kokea Herran parantavan kosketuksen myös omalla kohdallaan. ”Sulkutilan aikana sairastuin pahasti. Nenäni vammautui, enkä kuule toisella korvallani. Kävin sairaalassa hoidettavana, mutta siitä ei ollut apua”, Kusum selittää.
”Kun olin sairas, paastosin kolme päivää. Pyysin monia rukoilemaan paranemiseni puolesta, ja ihmiset rukoilivat puhelimitse. Herra kuuli rukouksemme ja paransi minut. Eräs veli, joka on Open Doorsin paikalliskumppani, kysyy usein voinnistani ja auttaa minua.”
Arki on kuitenkin yhä haastavaa. ”Joskus yksinäisyys tekee minut toivottomaksi. Elän onnellisesti, mutta toisinaan tunnen yhtäkkiä itseni yksinäiseksi. En pelkää ketään, mutta joskus yöllä nousen yhtäkkiä pystyyn ja herään”, hän pohtii.
Vainoon vastataan rukouksella
Vainon ja syrjinnän keskellä rukous on välttämätöntä, etenkin yhä useampien kääntyessä Kristuksen puoleen.
”Vainot jatkuvat edelleen lähikylissä”, Kusum kertoo. ”Saamme juomavettä kylän käsipumpusta ja ruokaa annoskupongeilla. Nyt jotkut kuitenkin sanovat lopettavansa kuponkien jakamisen meille, eivätkä he halua antaa meille edes vettä. Koska uskovien määrä kasvaa kylässäni, lähikylien väki yllyttää kyläläisiä meitä vastaan.”
Kusum ja muut lähikylien kristityt tuovat kaiken tämän ahdistuksen armon valtaistuimen eteen.
“Täällä on kolmena päivänä viikossa rukouskokous, johon kaikki kylän kristityt kokoontuvat rukoilemaan eri aiheiden puolesta. Rukoilemme kaikkien vainottujen kristittyjen puolesta. Samalla selitän kaikille, että meidän on pidettävä kiinni Jumalan sanasta, tuli mitä tuli. Meidän on oltava valmiita kohtaamaan vainoa.”
