Kirjoittanut
Kyläneuvosto oli antanut Mohanin perheelle kolme varoitusta, joiden sisältö oli joka kerta sama: “Jättäkää kirkko ja tämä Jeesus, jota seuraatte.” Sitä he eivät tehneet.
Eräänä päivänä Intian maaseudulla vihainen joukko seisoi 21-vuotiaan maanviljelijän Mohanin kodin edustalla bambukeppejä heiluttaen. ”Te ette palvo tämän kylän jumalaa!” he huusivat. Sitten he kiskoivat oven saranoiltaan ja tunkeutuivat sisään. Mohan seisoi nurkassa äitinsä ja kahden pikkusisaruksensa kanssa. Isä oli kuollut muutamia vuosia aiemmin. Mohan ei tiennyt mitä tehdä, joten hän vain rukoili. Eräs tunkeutujista tarttui Mohaniin, kutsui häntä häpeäpilkuksi ja iski häntä kasvoihin.
Toisenlainen usko
Mohanin perhe ei ollut noudattanut kyläneuvoston käskyä luopua kristinuskosta, ja nyt oli tilinteon hetki. “He tuhosivat talomme vain siksi, että uskomme Jeesukseen,” Mohan kertoo.
Lopulta Mohanin setä tuli puolustamaan perhettä, jolloin he pääsivät pakoon ennen kuin tilanne paheni. He kuitenkin menettivät kaiken: kotinsa, yhteisönsä, ystävänsä, maatilansa ja elinkeinonsa.
Ennen kuin Mohan ja hänen perheensä lähtivät seuraamaan Jeesusta, he harjoittivat kylän uskontoa, jossa palvotaan kiviä. Kun Mohan ja hänen äitinsä sairastuivat, tällä uskonnolla ei kuitenkaan olut tarjota apua eikä toivoa. Mohanin ollessa 20-vuotias heidän kyläänsä tuli vieras, joka kertoi perheelle Jeesuksesta ja kutsui heitä käymään kirkossa kylän ulkopuolella. Mohan ja hänen äitinsä menivät sinne. Jumalanpalveluksen aikana pastori rukoili heidän puolestaan. Silloin he kohtasivat Jeesuksen ja heidän elämänsä suunta muuttui. Mohan sanoo: “Silmäni olivat kiinni, mutta näin valon tulevan minua kohti. Tunsin, että joku oli avannut silmäni.” Jumalanpalveluksen jälkeen sekä Mohan että hänen äitinsä olivat parantuneet. Samana päivänä he molemmat ottivat Jeesuksen vastaan.
Kääntymys ei jäänyt huomaamatta kyläläisiltä. Kun nämä saivat tietää Mohanin käyvän kirkossa, painostus alkoi.
Kun Mohanin perhe oli ajettu ulos kodistaan, kyläneuvosto ilmoitti heistä poliisille. Poliisi ei suinkaan tukenut Mohanin perhettä, antanut heille oikeutta tai pidättänyt heidän kotiinsa hyökänneitä tunkeilijoita. Sen sijaan hekin kielsivät Mohania ja hänen äitiään palaamasta kotikyläänsä.
Uusi toivo
Kun Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit kuulivat Mohanin tarinan, he menivät tapaamaan häntä ja hänen perhettään, rukoilemaan heidän kanssaan ja rohkaisemaan heitä. Open Doors tarjosi Mohanille taloudellista apua ja osti hänelle vuohia, suojapeitteen ja riisiä.
Mohan sanoo hymyillen: “Olette maksaneet vuohemme ja tukeneet meitä. Kun vuohet saavat kilejä, voin kasvattaa ne ja myydä eteenpäin. Jos järjestönne ei olisi tukenut meitä, meillä olisi ollut todella hankalaa ja ongelmamme olisivat vain lisääntyneet. Tukenne ansiosta olen hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen.”
Mohanin perheen vaikeudet eivät ole ohi, mutta hänessä näkyy Jeesuksen antama ilo. ”Olen antanut anteeksi vastustajilleni. Anteeksianto on tuonut rauhan sydämeeni.” Mohan iloitsee myös siitä, että kolme muutakin perhettä samasta kylästä on tullut Jeesuksen luo hänen perheensä todistuksen kautta.
Kysymme, valitsisiko hän edelleen Jeesuksen, jos joutuisi kokemaan saman uudestaan. Mohan katsoo silmiin ja vastaa: ”Kyllä. Jeesuksen seuraaminen on sen arvoista.”
