Kirjoittanut
”Tarinani alkaa siitä, kun USA:n armeija hyökkäsi Irakiin. Sodan tuoma kaaos ja propaganda saivat minut etsimään uutisia ulkomaisilta satelliitti-tv-kanavilta.”
”En etsinyt uskonnollisia kanavia vaan uutisia siitä, mitä maassani todella tapahtuu. Löysin kuitenkin kanavan nimeltä SAT-7, jolla marokkolainen mies nimeltä Daoud (David*) keskusteli toisen miehen kanssa Jeesuksesta Kristuksesta. Heidän keskustelunsa sai minut vihaamaan tuota miestä, ja siksi poistin SAT-7:n kanavalistaltani. Tämä ei kuitenkaan poistanut mielessäni heränneitä kysymyksiä.
Sitten perheeni koki tragedian: poikani kidnapattiin. Minulla ei ole vieläkään mitään tietoa hänestä. Ihmettelin, kuka tämän teki ja miksi. Olinhan muslimiperheestä ja asuin muslimimaassa. Miksi minun poikani? Aloin pelätä myös tyttäreni puolesta. Hän on nyt 22-vuotias.
Vaikeinta oli, etten voinut ruokkia tytärtäni
Kaikkivaltias halusi minun lähtevän Irakista Turkkiin. En välittänyt siitä, kuinka paljon pakeneminen maksoi; Irakista oli pakko päästä pois. Kävelimme merelle asti ja matkasimme Kreikkaan veneellä, jota kutsuimme kuolemanveneeksi. Pimeällä ja kylmällä Egeanmerellä, ilman ruokaa ja vettä, ilman toivoa, pelkäsin itseni ja tyttäreni puolesta.
En voinut tehdä muuta kuin huutaa Jumalan puoleen. Lupasin itselleni, että jos pääsen turvaan, etsin Jumalaa ja seuraan Häntä koko loppuelämäni.
Jumalan armosta pääsimme rantaan ja päätimme kävellä Saksaan. Ajattelin, että jos kerran emme kuolleet merellä, emme kuole maallakaan. Kuolemanväsyneinä saavuimme Itävaltaan, tietämättä, mikä meitä kohtaisi.
Mies Suomesta kehotti meitä menemään Suomeen. Olimme ryhmässä, joka halusi mennä Saksaan; miksi nyt muuttaa suuntaa? Lopulta kuitenkin teimme niin ja tulimme toisen ryhmän kanssa Suomeen. Meidät majoitettiin vastaanottokeskukseen. Tunsin itseni vangiksi siellä, mutta eniten minulle tuotti tuskaa se, etten voinut hankkia ruokaa tyttärelleni.
Sama mies, jonka olin nähnyt tv:ssä!
Eräänä päivänä meidät kutsuttiin kirkkoon. Menin sinne, mutta vain siksi, että voisin kertoa tukalan tilanteemme pastorille. Toivoin hänen auttavan meitä. Kun astuin sisälle kirkkoon, tunsin syvän hiljaisuuden – aivan kuin olisin ollut nukahtamassa! Mutta miten ihminen, jolla on paljon huolia, voi nukkua?
Sinä iltana tapasin ystävällisen, anteliaan ja lämpimän miehen, jonka kanssa oli hyvä olla. Hän vei vaimonsa kanssa meidät aina kirkkoon ja vietti aikaa kanssamme. Hän vei minua myös muihin paikkoihin, joissa minun piti käydä. Tämä Timo oli alusta asti hyvin avulias, ja hänen rakkautensa sai minut miettimään, miksi kristityt rakastavat meitä. Halusin tietää lisää kristinuskosta.
Helmikuussa Timo esitteli minut Skypen välityksellä arabille, joka oli ollut kristitty jo kauan. Ja mikä yllätys, tämä mies oli se sama David, jonka olin nähnyt tv:ssä ja jota vihasin! Hän tervehti minua leveästi hymyillen ja ystävällisin sanoin.
Keskusteltuamme Skypessä häpesin sitä, että olin vihannut tätä rakkaudellista miestä. Hän kertoi minulle ja kahdelle ystävälleni hyvin selvästi Jumalan rakkaudesta, joka tuli ilmi Jeesuksessa. Hän opetti minulle totuutta Skypen kautta, ja kun hän tuli Suomeen, hän vieraili luonamme Punaisen Ristin vastaanottokeskuksessa. Kun hän kysyi, halusinko aloittaa katekismuksen opiskelun, suostuin.
Paras todistus on esimerkkinä oleminen
Tutkimme Martti Lutherin Vähä katekismusta arabian kielellä. Sen lopussa David kysyi, haluaisinko kasteen, mutta vastasin ”ei vielä”, koska minulla oli yhä suuria kysymyksiä, joihin rukoilin Jumalalta ymmärrystä.
Luulin, että David ei enää haluaisi olla ystäväni, mutta päinvastoin, hän osoitti minulle yhä enemmän rakkautta. Painostamatta hän kehotti minua jatkamaan Raamatun lukemista ja kysymään häneltä, jos minulla on kysymyksiä. Näin minä olenkin tehnyt, ja kuten Jeesus sanoi: ”etsikää, niin te löydätte, ja kolkuttakaa, niin teille avataan”.
En koskaan kokenut, että David olisi yrittänyt taivutella minut kristinuskoon. Sen sijaan opin häneltä, että paras todistus on esimerkkinä oleminen. Itse haluan olla täysin varma, ennen kuin teen lopullisen päätöksen.
Rukoilen, että Herra kirkastaa sanansa minulle
Rukoilen ja uskon, että armollinen Jumala ei unohda ihmistä, joka etsii Häntä, vaan johtaa hänet pelastuksen tielle ja vapauttaa hänet ihmisten turhista perinnäistavoista.
Olen lukenut Raamattua nyt yhdeksän kuukautta, koska pidän sen mahtavista opetuksista. Uskon myös, että jos ihmiset tekisivät Jeesuksen käskyjen mukaan, maailmassa olisi rauha ja ihmiset olisivat parempia kuin enkelit. Toivon, että myös jokainen, joka tämän lukee, etsisi totuutta.
Olen nyt lukemassa Markuksen evankeliumia ja rukoilen, että Herra Jeesus kirkastaisi sanansa minulle. Minua hämmästyttää Matteuksen evankeliumin opetus ”rakastakaa vihollisianne”. Miten pystyn siihen? Kysyn itseltäni: miten viholliseni reagoisivat, jos he tietäisivät, että rakastan heitä? Suurin palvonta, jonka syntinen ihminen voi pyhälle Jumalalle antaa, on Hänen tunteminen ja Hänen rakastaminen.
Vaimoni haluaa erota, koska minulla on Raamattu
Kirjoitin lyhyesti, mitä sydämelläni ja mielessäni on, ja teen sen uudestaan, jos on tarpeen. Haluan seurata Jeesusta. Minulla on yhä taisteluja.
Ystäväni David sanoi, että Jumala toi minut tähän hyvään maahan, koska Hän rakastaa minua ja haluaa minun tietävän totuuden. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Siksi pyydän kaikkia kristittyjä rukoilemaan puolestani, että Jeesus avaisi minulle tiensä, niin kuin Hän avasi minulle ja tyttärelleni tien tähän maahan.
Vaimoni jäi Irakiin, koska toivoi löytävänsä poikamme jonain päivänä. Pojastamme ei ole kuitenkaan kuulunut mitään. Uskon, että hänet on tapettu. Ainoa uutinen vaimoltani on ollut se, että hän haluaa erota, koska kuuli, että minulla on Raamattu ja että minusta on tullut kristitty (mikä ei vielä ole totta). Siksi pyydän rukousta, kiitollisin sydämin.”
* Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) pitkäaikainen lähetystyöntekijä David on monille arabeille tuttu radioääni ja sittemmin tv-kasvo. Tällä hetkellä David toimii pastorina SAT-7:n arabiankielisessä kotikirkko-ohjelmassa.
