Kirjoittanut
Pelko, vankilan uhka ja eristyneisyys varjostavat iranilaisen kotiseurakunnan johtajan arkea. Paineiden alla saa kuitenkin todistaa Jumalan siunauksia ja ihmeitä.
Neda* on seurakunnan johtajana palvellut Herraa uskollisesti yli 25 vuoden ajan. Emme voi paljastaa keskustelumme aikaa tai paikkaa, sillä jos Iranin hallitus saisi tietää hänen puhuneen kanssamme, hän joutuisi kuulusteltavaksi.
Neljän aikuisen lapsen äiti haluaa silti kertoa tarinansa, koska hän tietää maailmanlaajuisen seurakunnan ympäröivän Iranin seurakuntaa rukouksin.
Nedan ensimmäinen kohtaaminen Jumalan kanssa tapahtui kauan ennen kuin hän oppi tuntemaan hänet henkilökohtaisesti.
”Kun olin lapsi, uskova sairaanhoitaja oli sanonut isälleni, että olen ’Jumalan tytär’.”
”Tultuani uskoon lähes 20 vuotta myöhemmin tapasin tuon sairaanhoitajan uudestaan kotiseurakunnassa. Tämä oli selvä merkki siitä, että Jumalalla on suunnitelma jokaiselle meistä.”
”Tiedämme, että osaa meistä valvotaan, joten meidän on oltava varovaisia.”
Neda tuli uskoon löydettyään piilotetun Raamatun tulevan aviomiehensä laatikosta. Se oli hänelle yllätys, koska hän tunsi miehen tiukkana muslimina.
Kun Neda alkoi itse lukea Raamattua salaa, hän tunsi sen koskettavan sydäntään.
”Kiinnostuin kristinuskosta ja kävin kirkossa useaan kertaan. Siellä löysin Jeesuksen. Vainon kasvaessa emme voineet enää käydä seurakunnassa, joten päätimme mieheni kanssa perustaa kotiseurakunnan.”
Jatkuvia kuulusteluja ja salaisia viestiketjuja
Tunnemme Iranin seurakunnan useista Jumalan voimakasta läsnäoloa koskevista kertomuksista. Myös Nedalla on vastaavia tarinoita. Mutta kaikki eivät ymmärrä, että siunaukset kulkevat käsi kädessä vaikeuksien kanssa.
Tultuaan uskoon Neda oli peloissaan. Kotiseurakunnan perustamisen jälkeen hänen miestään kuulusteltiin säännöllisesti vuosien ajan. Neda tuntee uskonsa tähden vankilaan joutuneita ihmisiä.
”Kristityltä ystävältäni vietiin lapset hänen jätettyään miehensä. Mies oli pahoinpidellyt häntä vuosia saadakseen hänet luopumaan uskosta. Rehellisesti sanoen tilanne oli erityisen stressaava, varsinkin minulle ja miehelleni seurakunnan johtajina”, Neda kertoo.
”Jumala suojeli meitä aivan kuin oli suojellut Danielia.”
Nedan poika kertoo perheen joskus pitäneen jumalanpalveluksia, joissa vain heidän perheensä oli paikalla. Muut eivät voineet tulla paikalle turvallisuussyistä.
”Olimme todella peloissamme, mutta jatkoimme silti.”
Miehensä kuoltua Neda on johtanut seurakuntaa yksin. Lasten mentyä naimisiin ja muutettua toisiin kaupunkeihin seurakunta on muuttunut, mutta vaino on pysynyt jatkuvasti voimakkaana.
”Tiedämme, että osaa meistä valvotaan, joten meidän on oltava varovaisia. Emme puhu kokouksistamme puhelimessa, vaan välitämme kokoontumisten tiedot bussipysäkillä tai ruokakaupassa.”
Ihmeellistä suojelua todistamassa
Neda olisi voinut luovuttaa, mutta yli 25 vuoden jälkeenkin hän yhä palvelee seurakuntaa. Hän ei ota siitä kunniaa vaan kiittää Herraa, joka on aina ohjannut hänet myrskyn läpi. Hän siteeraa Vapahtajaansa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Neda on aina tuntenut Herran johdatuksen, erityisesti Raamatun sanan kautta. Joskus Jumala on kohdannut häntä unessa. Hän muistaa unen ajalta, jolloin oli erityisen huolissaan lastensa turvallisuudesta.
”Näin unta, että leijona oli hyökkäämässä lasteni kimppuun. Olin todella peloissani! Mutta ihmetyksekseni leijona ei tehnyt mitään. Ymmärsin unen luettuani kertomuksen Danielista leijonien luolassa: Jumala suojeli meitä aivan kuin oli suojellut Danielia.”
Joskus Jumala on kohdannut häntä unessa.
Jumalan käsinkosketeltava läsnäolo auttaa Nedaa jatkamaan Herran innokasta palvelua Iranissa. Paineita on paljon, mutta kolikon toinen puoli ovat siunaukset ja ihmeet, joita hän saa olla todistamassa.
”Vaikka seurakuntamme on vain pieni joukko, olemme erittäin siunattuja. Jumala osoittaa voimansa kaikkialla, mutta uskon sen olevan ilmeisempää paikoissa, joissa kristityt ovat paineen alla. Tiedän Jumalan olevan kanssamme ja olen innokas näkemään hänen tekevän suuria asioita maassamme.”
*Nimi ja muita tunnistettavia yksityiskohtia on muutettu turvallisuussyistä.
Iranin kristityt kohtaavat vainoa elämänsä jokaisella osa-alueella. Islamin jättäneet kristityt joutuvat pelkäämään henkensä ja vapautensa puolesta.
