Kirjoittanut
Raimo ja Leena Jalkanen ovat tulisieluisia, isänmaallisia pappeja, joita yhdistää kiinnostus Suomen sotiin ja niiden maastoihin.
Leena syntyi kolmantena Aili ja Raimo Jalkasen neljän lapsen katraaseen.
Hän oli jo kouluikäisenä kiinnostunut historiasta isänsä tavoin:
– Pääsimme pikkusiskoni kanssa useamman kerran isän johtamille seurakuntamatkoille, joista moni suuntautui itärajan taa. Sodan aikaiset kohteet tulivat tutuiksi, vaikka suurimmaksi osaksi me lapset otimme niistä ilon irti leikkien ja kirmaillen.
Isä vei mielellään tyttöjään reissuille.
– Ne olivat minun tapani olla heille läsnä. Lähdin myös mielelläni tuulettumaan kotikulmilta, joissa kirkkoherran työ oli kovin sitovaa, Raimo Jalkanen muistelee.
Nyt Leena Jalkanen on 37-vuotias, isänsä 72-vuotias. Osat ovat vaihtuneet.
Tytär järjestää matkoja, joille isä tulee mukaan, jos tahtoo ja ehtii.
– On erityistä viipyillä niissä maastoissa, joissa Suomi on kamppaillut itsenäisyytensä puolesta – samoilla teillä, metsänreunoissa ja kumpareilla… Historian tapahtumat alkavat elää. Ilmoitetuista välimatkoista tulee todellisia, kun matkaa ne itse läpi, Leena Jalkanen toteaa.
Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi hän järjesti loppukesästä 2017 seurakuntamatkan Tuntemattoman sotilaan jalanjäljille. Muutoinkin viime kuukausiin on sisältynyt useampia tilaisuuksia, joissa hän on puhunut Suomen sotien ratkaisevista käänteistä.
Leena Jalkanen tuumaa olevansa isän tyttö siinäkin mielessä, että molemmilla on tulinen temperamentti.
– Tyttäreni on itsenäinen ihminen, vahvistaa Raimo Jalkanen.
He ovat läheisiä, vaikka tapaavatkin vain parisen kertaa vuodessa.
– Opiskeluaikana isä saattoi soittaa lyhyen puhelun ja kysyä ystävällisesti, olenhan syönyt kaurapuuroa. Minä vastasin, että olen. Ja se oli sitten siinä! tytär toteaa hymyillen.
Ammatinvalintaansa hän puntaroi yli 10 vuoden ajan.
– Halusin varmistua siitä, etten tee sitä isän esimerkistä. Jätin teologian opinnot kahden kuukauden jälkeen ja pätevöidyin datanomiksi. Vuonna 2006 papin kutsumus roihahti niin, etten enää epäröinyt.
Leena Jalkanen työskentelee nykyisin Ylöjärvellä Kurun kappeliseurakunnan kappalaisena.
Raimo Jalkanen yrittää pitää aisoissa innostustaan sotahistoriaan, filateliaan, mitalikeräilyyn ja sukututkimukseen, johon liittyen yksi kuva on erityisen merkittävä.
– Näin sen pikkupoikana ensi kerran. Yksinomaan suuri koko teki vaikutuksen. Kuva oli kehyksissä seinällä, ja siinä poseerasi vuonna 1905 syntynyt isänisäni venäläiskostyymissä kornetti-soittimensa kanssa. Hän oli keisarillisen kaartin viimeisiä sotilaita.
