Kirjoittanut
Katolinen kirkko on ollut elokuusta asti jälleen mediaryöpytyksen kohteena, kun Pennsylvanian osavaltio julkaisi raportin seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista 1940 luvulta alkaen.
Otsikoita on tuottanut myös kardinaali Theodore McCarrickin aiempaa laajemmaksi osoittautunut hyväksikäyttövyyhti.
Ongelma ei tietenkään rajoitu kirkkoon. Kun Yhdysvaltain julkinen koululaitos teki hyväksikäytöstä selvityksen, tapauksia tuli ilmi vuosilta 1991–2001 noin 290 000.
‒ Se on aivan käsittämätön määrä! Silti syyllisiä ei lähes koskaan ilmiannettu viranomaisille ja vain yksi prosentti tekoihin syyllistyneistä menetti virkansa.
Oskari Juurikkala on katolisen kirkon pappi, oikeustaloustieteen dosentti ja valmistelee teologian alan väitöskirjaa. Hänen mielestään väärin ymmärretty hierarkian kunnioitus on tukenut peittelyn kulttuuria.
‒ Lisäksi italialainen hallintokulttuuri on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä.
Juurikkala puhui katolisen kirkon hyväksikäyttötapauksista keskiviikkona Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa.
Puolustelusta hyökkäykseen
Oskari Juurikkala on seurannut aihetta pitkään ja kirjoittanut siitä 10 vuoden ajan muun muassa hapatusta.net-sivuston blogeissaan.
Hän kertoo oman asenteensa muuttuneen viimeisen puolen vuoden aikana kirkon puolustelusta hyökkäykseksi kaikkea piilottelua ja tekijöiden suojelemista vastaan.
‒ Olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, että heinäkuun lopulla alkoi uusi paljastusten aalto. Nyt alamme vihdoin mennä asian ytimeen. Julkisuuteen tulleet tiedot entisen Washingtonin arkkipiispan Theodeore McCarrickin elämästä ja teoista ovat kuin langanpätkä, josta vetämällä julkisuuteen on tullut moraalisen rappion koko vyyhti.
”Häikäilemätöntä kaksoiselämää”
Kyse ei Juurikkalan mukaan ole vain salailusta eikä yksittäisten pappien satunnaisesta heikkoudesta, vaan ”häikäilemättömästä kaksoiselämästä, johon langenneet henkilöt ovat jo vuosikymmenten ajan vetäneet muita mukaan valheen ja siveettömyyden tielle”.
Ongelman juuret ovat Juurikkalan mukaan pappisseminaareissa. Ilmiö ei rajoitu Yhdysvaltoihin, vaan Juurikkalalla on tietoa samanlaisista ongelmista Itävallassa, Saksassa ja Irlannissa.
Hyväksikäyttö oli tiedossa jo vuosia ennen kuin siihen tartuttiin toden teolla.
‒ Suurin osa katolilaisista ei halunnut tietää asiasta mitään. Itsekin luin muutama vuosi sitten italialaista lehtijuttua aiheesta ja pidin sitä katolilaisuuden vastaisena propagandana.
Yritykset nostaa asiaa pintaan saivat myös katolisessa mediassa kylmän vastaanoton. Kyse oli Juurikkalan mukaan puolustusreaktiosta, jonka ansiosta hyväksikäyttö sai jatkua pitkään.
”Uskottavuutta tuskin olikaan”
Monien mielestä katolinen kirkko on menettänyt hyväksikäyttötapausten vuoksi uskottavuutensa.
Juurikkala on eri mieltä.
‒ Maailman silmissä uskottavuutta on tuskin ollutkaan, eikä sitä tarvita. Kirkon suurin vihollinen olemme me itse. Meidän penseytemme ja hengellinen keskinkertaisuutemme, se on kirkon vaarallisin vihollinen.
Tervehtymisen tiellä asioista pitää ryhtyä puhumaan oikeilla nimillä ja niitä on katsottava silmiin, Juurikkala muistuttaa.
Tärkeää on myös rohkeus saarnata lakia ja oikeudenmukaisuutta evankeliumin rinnalla.
Pappien toimiin ei myöskään voi suhtautua ainoastaan sielunhoidollisesti.
‒ Pitää olla periaatteet, missä raja tulee vastaan, koska on kyse muiden ihmisten suojelemisesta.
Lepsu paavi
Hyväksikäyttökohu osoittaa Juurikkalan mielestä, että seksuaalietiikka on erittäin ajankohtainen aihe.
‒ Seksuaalisuus on alue, jossa ihminen korruptoituu helposti. Emme voi hyväksyä liberaalia myyttiä, että seksuaaliset synnit ovat vain yksityisasioita. Katolisen papiston piirissä seksuaalisia syntejä on katsottu läpi sormien ja siksi synti on lähtenyt leviämään.
Paavi Franciscuksen asennetta on mediassa arvosteltu liian lepsuksi.
Oskari Juurikkalan mielestä paavin varovaisuus voi johtua tämän sielunhoidollisesta lähestymistavasta.
Mutta on olemassa toinenkin selitys:
‒ Paavin tiedossa voi olla, että homoseksuaalisuutta on katolisen kirkon papistossa todella paljon. Jos hän puuttuisi siihen kovalla kädellä, kirkkoon syntyisi valtava repeämä, koska monen katolilaisen arvomaailma on sama kuin ympäröivän maailman.
