Kirjoittanut
Järjestöillä riittää työtä, sillä uudet sukupolvet elävät maailmassa, jossa Israeliin suhtaudutaan lähtökohtaisen kielteisesti. Myös ihmisoikeusjärjestöt pitävät Israelia esillä negatiivisessa valossa.
Israelin valtion perustamisen aikoihin 1948 ja jo sitä ennen syntyi monia järjestöjä, joiden tarkoitus oli tukea Israelia ja osoittaa sille solidaarisuutta. Kristillisille järjestöille keskeistä oli rukoustuen antaminen Israelin puolesta sekä Israelin tuominen esille Raamatun sanan kautta.
Tällainen yhdistys on muun muassa Karmel-yhdistys, joka on vuonna 1949 perustettu kristillistä sionismia edustava organisaatio. Sen tarkoitus on edistää Raamattuun perustuvaa Israelin ja juutalaisuuden tuntemusta. Yhdistys järjestää matkoja Israeliin ja tekee yhteistyötä juutalaisten yhteisöjen kanssa sekä Suomessa että Israelissa. Lisäksi järjestetään tapahtumia, joissa opetetaan Raamatun pohjalta Israeliin liittyvistä aiheista.
Yhdistyksen toiminnassa on mukana paljon eläkeikäisiä.
– Joskus 2000-luvun alkupuolella on tehty jäsenkysely ja silloin keski-ikä oli 70-vuotta. Siinä mielessä mennään varmasti ihan oikeille linjoille sen suhteen, että iso osa aktiiveista on tullut mukaan toimintaan eläkeikäisinä. Ja nyt tämä ikäjakauma on kääntynyt selkeästi tähän suuntaan, sanoo Karmel-yhdistyksen toiminnanjohtaja Markus Lanberg.
Kuitenkin nuoriakin lähtee mukaan toimintaan.
– Samalla olen huomannut myös sen, että meille tulee uusia jäseniä jatkuvasti ja heidän joukossaan on myös nuoria eikä pelkästään iäkkäitä. Tällainen positiivinen kehityssuunta on siis myöskin nähtävissä, Lanberg sanoo.
Jad Hashmonan ystävät ry on tukijärjestö samannimiselle Israelissa sijaitsevalle kylälle, jonka perustivat suomalaiset kristityt vuonna 1971. Yhdistyksen puheenjohtaja Harri Toivonen on huomannut ihmisten ikäjakauman painottuvan keski-ikäisiin ja eläkeikäisiin.
– Tykkään käydä muidenkin Israel-järjestöjen tilaisuuksissa ja kyllä tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ikäjakauma on sama, Toivonen kertoo.
– Muistan, kun olin kerran Oronmyllyllä jossain tilaisuudessa. Siellä puhui eräs israelilainen messiaaninen juutalainen ja pyysi nostamaan kätensä mikäli oli alle kuusikymmenvuotias. Silloin eläväinen karjalaismies huusi yleisön keskeltä: ”Kysy vaan heti, onko täällä yhtään alle satavuotiasta?”, Toivonen naurahtaa.
– Toki kaipaisin itsekin sitä, että nuoria saisi enemmän mukaan toimintaan – se olisi kyllä hienoa, Toivonen sanoo.
Myös Varpu Haavisto YAPS:sta (Young Adults for Peace, Justice and Solidarity in the Middle East ry:stä) on huomannut samanlaisen kehityksen.
– Kyllä uskon, että tuo isossa kuvassa on totta. Jos joku järjestö pitää Israel-tilaisuuden, niin siellä on todennäköisesti paikalla enemmän vanhempaa väkeä kuin nuoria aikuisia, Haavisto sanoo.
Hän pitää tätä laajemminkin järjestötoimintaa koskevana haasteena: miten nuoret saisi sitoutumaan tai ylipäätään osallistumaan.
– Nuoret eivät välttämättä tule tällaisiin perinteisiin kokouksiin istumaan penkissä, Haavisto arvioi.
– Jos puhutaan Israel-järjestökentästä, niin meillä on suuri määrä kunnianarvoisia järjestöjä, jotka on perustettu yli sata vuotta sitten – viime vuosisadalla.
– Nyt kaikilla järjestöillä on haaste päivittyä tälle vuosituhannelle koska nämä milleniaalit eivät välttämättä sellaiseen perinteiseen malliin ja valmiisiin järjestörakenteisiin tule kovin helposti, Haavisto sanoo.
Ikäihmisten sukupolvikokemus
Lanbergin mukaan Karmel-yhdistyksen perustamisen aikoihin vuonna 1949 oli yleistä, että kristityt ja papit osoittivat avoimesti tukeaan Israelille, rakastivat Israelia ja halusivat myös käydä paikan päällä.
Toivonen kertoo, että monilla eläkeikäisillä kiinnostus Israelia kohtaan onkin syttynyt heidän ollessaan kibbutsilla 1960-80 -luvuilla.
– Se oli silloin mahdollisuus lähteä maailmalle ja tutustua ulkomaihin. Kun meni kibbutsille, pääsi Suomesta pois. Rahaa ei varmaan kauheasti ollut, mutta koska siellä sai ylläpidon, niin se oli yksi mahdollisuus, Toivonen kertoo.
– Se on sytyttänyt valtavan rakkauden Israeliin. Sellaiset ihmiset ovat pysyneet uskollisina Israelille vuosikymmeniä ja haluavat aina kuulla siitä. Se on tehnyt hirmuisen vaikutuksen heidän elämäänsä, Toivonen arvioi.
Ihmisoikeusjärjestöt aktivoivat nuoria
Nykyisten eläkeikäisten ja erityisesti iäkkäimpien ihmisten ollessa lapsia ja nuoria yhteiskunnan yleinen ilmapiiri oli Israel-myönteinen. Jom Kippur -sota vuonna 1973 ja sitä seurannut öljykriisi saivat monien mielipiteet Israelia kohtaan muuttumaan ja medioissa ja yliopistoissa alettiin omaksua Israel-vastaisuutta.
Uusin ja ehkä voimakkain ilmiö on Israel-vastainen ihmisoikeustoiminta, joka sai alkunsa YK:n vuonna 2001 Durbanissa järjestämän antirasistisen maailmankonferenssin yhteydessä järjestetystä kansalaisjärjestökonferenssista ja sen Israel-vastaisesta periaatejulistuksesta ja toimintaohjelmasta. Sen tavoitteeksi asetettiin Israelin leimaaminen apartheid-valtioksi ja sen eristäminen boikotein, disinvestoinnein ja sanktioin (BDS) muusta maailmasta.
– Tällä hetkellä melkein 300 järjestöä raportoi Israelin väitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista, kun sitä vastoin esimerkiksi Iranin ihmisoikeusrikkomuksista raportoi vain kourallinen järjestöjä. Ja näitä vielä pyöritetään valtavalla kansainvälisellä rahalla, kertoo Haavisto.
Ihmisoikeusjärjestöt pyrkivät Haaviston mukaan antamaan milleniaali-nuorille ja 1990-luvulla syntyneille ruohonjuuritason sukupolvikokemuksen.
– He tarjoavat ihmisoikeusseikkailuja Israeliin. Niitä ei tehdä minnekään muualle maailmaan – ei esimerkiksi Pohjois-Koreaan, Iraniin, Venezuelaan tai jonnekin, missä on valtavat ihmisoikeusongelmat, Haavisto sanoo.
– Tämä on ilmainen kanava siihen, että nuori voi kokea olevansa hyväntekijä ja ihmisoikeusaktivisti ja saada siitä pienen ”sädekehän” päänsä ympärille. He näkevät matkalla Israelin turva-aidan ja tarkastuspisteet ja raportoivat palestiinalaisten heille kertomia tarinoita ajatellen
tekevänsä parempaa maailmaa.
Propagandasota nuorista
Haavisto näkee, että ihmisoikeusaatteesta on tullut laajemminkin kristinuskoa korvaava arvojärjestelmä ja moraalinen koodi.
– Se on suoraan sanoen aivan saippuaa verrattuna Raamattuun, koska ihmisoikeusajattelu taipuu joka suuntaan ja se on jatkuvasti sisäisessä ristiriidassa, hän sanoo.
Haavisto huomauttaa, että monesti kristityt nuoret saattavat kotoaan tai isovanhemmiltaan oppia, että heidän tulee siunata Israelia.
– Mutta kun he siirtyvät yliopistomaailmaan, siellä alkaa ihmisoikeusjärjestöjen pommitus. Nuoret joutuvat hirveään ristiriitaan sen kanssa, miten he voivat siunata Israelia jos se on maailman pahin ihmisoikeusrikkoja ja kansanmurhaaja, Haavisto sanoo.
TikTokissa on huomattavan paljon enemmän materiaalia Palestiinan kuin Israelin puolesta.
Myös Lanbergin mielestä nuorilla on painetta valita näkemyksensä.
– Varmasti tämä Israel-kysymys löytää nuoret poliittisen kentän kautta ja ikään kuin haastaa ottamaan kantaa ja miettimään, mikä on minun näkemykseni näistä asioita. Ja miten Raamattu tulee tässä mukaan, Lanberg sanoo.
Sosiaalisella medialla on yleisesti ottaen suuri rooli nuorten ja nuorten aikuisten elämässä. Siksi he ovat erityisen alttiita myös sen vaikutuksille. Lanberg tuo esille Uutismedian liiton hiljattain tekemän tutkimuksen, jonka mukaan sosiaalisen median palvelu TikTok on merkittävin uutislähde 13-18-vuotiaille nuorille.
Yhdysvalloissa Bostonissa toimivan Northeastern yliopiston tänä vuonna tekemän tutkimuksen mukaan TikTokissa on huomattavan paljon enemmän materiaalia Palestiinan kuin Israelin puolesta.
– Eli tässähän on tällainen propagandasota – jos näin sen haluaa nähdä – mitä käydään nuorista tällä hetkellä, Lanberg sanoo.
YAPS pyrkii vastaamaan Israeliin liittyviin väitteisiin
Lanberg pitää keskeisenä asiana nuorten tavoittamisessa mediakriittisyyden lisäämistä ja kehittämistä.
Haaviston luotsaaman YAPS:n toiminta pyrkii vastaamaan juuri tähän haasteeseen. Sen internetsivuilla ja sosiaalisen median kanavissa pyritään tuomaan esille ajankohtaista ja totuudenmukaista tietoa Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista sekä muista Israeliin liittyvistä kysymyksistä.
Sen toiminta alkoi ensin ICEJ:n projektina vuonna 2016, mutta käytännön syistä irtautui siitä myöhemmin ja YAPS:lle perustettiin oma tukijärjestö vuonna 2020.
Haaviston mukaan perusongelma Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin liittyvässä raportoinnissa liittyy siihen, mitä väyliä tieto kulkee muualle maailmaan. Palestiinalaiset ihmisoikeusjärjestöt syöttävät tiedon kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen lähettämille aktivisteille. Näiden keräämä tieto päätyy kierrätettäväksi ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n raportteihin. Kuitenkin tiedon lähde – palestiinalaiset ihmisoikeusjärjestöt – toimivat tiiviissä yhteistyössä palestiinalaisalueita hallitseviin terrorijärjestöihin.
– Tämä on se iso tehtävä, jonka olemme ottaneet harteillemme. Pyrimme vastaamaan näihin väitteisiin: kuinka tosia ne ovat ja mistä lähteistä. Samalla haluamme osoittaa, että Jumalan sanaan voi luottaa tänäkin päivänä: se on vanhurskas ja vanhurskauden lähde tässä maailmassa, Haavisto sanoo.
– Toisessa vaakakupissa on kyllä YK, media ja ihmisoikeusjärjestöt, mutta se on höyhenenkevyttä verrattuna siihen, mitä Raamattu sanoo, hän jatkaa.
YAPS käyttää verkkosivuillaan ja muissa kanavissaan poliittista kieltä. Tarkoitus on pyrkiä selittämään, mitä kansainvälinen humanitaarinen laki ja ihmisoikeussopimukset sanovat ja kuinka niitä sovelletaan.
– Pyrimme vastaamaan ihmisoikeusjärjestöjen väitteisiin. Kun he vetoavat kansainväliseen oikeuteen niin emme kohtaisi toisiamme jos puhuisimme siinä yhteydessä Raamatun kielellä, Haavisto kertoo.
Matkat konfliktialueille avartavat
YAPS järjestää myös keskustelutilaisuuksia esimerkiksi eri seurakunnissa tai opiskelijajärjestöissä ja eräs keskeinen toimintamuoto ovat Israelin-matkat, jotka tarjoavat vastineen isompien ihmisoikeusjärjestöjen tekemille matkoille.
– Ideana on, että kierretään itse näkemässä Länsirannan konfliktialueita. Viimeksi vuosi sitten helmikuussa kierrettiin myöskin Gazan rajayhteisöjä. Matkoilla tavataan juutalaisia ja israelilaisia asiantuntijoita ja juutalaisyhteisön edustajia, Haavisto kertoo.
YAPS järjestää seuraavaa matkaa ensi helmi-maaliskuulle. Matkaan lähdetään, jos tilanne sen sallii, ja matkasta kiinnostuneiden listalle voi ilmoittautua YAPS:n verkkosivujen kautta. Ikähaarukka
matkaan lähtijöille on noin 18-40 vuotta.
Edellytys matkaan osallistumiselle on paitsi kiinnostus Israelia kohtaan myös asioiden tarkastelu avoimin mielin. Matkalla saa olla mukana Raamattu tai vaikka jonkun ihmisoikeusjärjestön opus ja kysymyksiä saa esittää avoimesti israelilaisille asiantuntijoille.
– Ainoa edellytys on, ettei huuda ”Free Palestine” vaan kuuntelee, mitä toisella osapuolella on sanottavana näistä väitteistä, Haavisto sanoo.
– Pyrimme lähtemään avoimuudesta liikkeelle. Emme loukkaannu hankalista kysymyksistä ja yritämme löytää parhaat asiantuntijat niihin vastaamaan.
– Itse nautin nuorten suoruudesta. Arvostan sitä ja heidän haluaan selvittää totuus, vaikka se voi tuntua provosoivalta. Sen takia emme koskaan suutu tai läimäise Raamatulla päähän ja sano, ettei tuollaisia saa kysyä.
Matkoilla on ollut mukana paitsi kristittyjä myös poliittisesti aktiivisia nuoria kokoomuksesta ja kristillisdemokraateista.
Haavisto kokee, että nuorilta löytyy kyllä paljon kiinnostusta Israeliin liittyviin kysymyksiin. YAPS oli vastikään mukana Tampereella järjestetyssä opiskelijatapahtumassa, jossa oli paikalla viitisenkymmentä opiskeluikäistä nuorta. Tilaisuuden jälkeen useat nuoret halusivat tulla vielä juttelemaan aiheesta, vaikka tilaisuudessa itsessäänkin oli jo mahdollisuus esittää kysymyksiä.
Nuorten uskonnollisuus kasvussa
Lanberg arvioi, että Suomessa maallistumiskehitys on johtanut arvotyhjiöön.
– Mutta nyt sille on tullut vastavoima: yhä useampi nuori on kiinnostunut uskoon liittyvistä asioista. Rippikoulussa käydään yhä edelleen ja erityisesti monet nuoret miehet, mutta myös nuoret naiset ovat löytäneet uudelleen tämän kristinuskosta löytyvän kadonneen perinteen, hän sanoo.
– Nuoret ovat selkeästi sosiaalisesti valveutuneita ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat hyvin tärkeitä tälle sukupolvelle. Ajatellaan, että dialogi, avoimuus ja keskustelu ovat todella tärkeä tapa käsitellä asioita. Tässä voi olla keskustelun mahdollisuus siitä, mikä on Raamatun kuva Israelista.
– Itse ajattelen, että kiinnostuminen Raamatusta ja se, että Raamattu tulee eläväksi nuorten silmissä on jollain tavalla avain myöskin tässä Israel-kysymyksessä, Lanberg selittää.
Parhaimmillaan Israel-ystävyys voi yhdistää eri sukupolvia.
– Tämä tietynlainen Israel-rakkaus on jotain, mikä yhdistää nuoria ja vanhoja toisiinsa. Se on sellainen kaunis kristillinen kuva. Ja siihen liittyy yhteinen pohja: luetaan Raamattua sellaisena kuin se on ja otetaan se vastaan, Lanberg sanoo.
– Sitä liimaa, mitä näissä piireissä on, on aika vaikeaa ottaa seurakunnan keskeltä pois. Siksi itselläni on tässä sellainen positiivinen ajatus, että tämä toiminta tulee varmasti jatkumaan.
