Kirjoittanut
Auringon seisahtuminen Vanhassa testamentissä on askarruttanut niin uskonnon tutkijoita kuin luonnontieteilijöitäkin.
Kolme israelilaista tiedemiestä väittää löytäneensä tieteellisen selityksen Raamatun Joosuan kirjassa mainitulle auringon seisahtumiselle. Ben Gurionin yliopiston tutkijoiden Hezi Yitzchakin, Daniel Weistaubin ja Uzi Avneerin mukaan kyse oli auringonpimennyksestä, joka tapahtui 30. lokakuuta vuonna 1207 eKr.
Joosuan kirjan 10. luvun mukaan Joosuan rukous johti auringon ”pysymiseen aloillaan”, kunnes Israelin sotajoukot olivat ehtineet voittaa amorilaisia vastaan käymänsä taistelun. Tekstin mukaan ”aurinko seisoi paikoillaan keskitaivaalla koko päivän kiirehtimättä laskemaan” (Raamattu kansalle -käännös).
Tutkijoiden mukaan tekstissä käytetyn heprean sanan dom oikeampi käännös on ”tulla mustaksi”. Lisäksi auringonpimennys-tulkinnan puolesta puhuu heidän mukaansa se, että tekstissä puhutaan auringon lisäksi kuusta, jonka liikkumiseen auringonpimennysilmiö perustuu.
Tutkijat viittaavat myös rabbiiniseen perinteeseen, jossa Joosuan kirjan kuvaus on toisinaan tulkittu auringonpimennykseksi.
Nasan astronomisia tapahtumia koskevien laskelmien mukaan kyseisenä, israelilaisten maahantuloon perinteisesti liitettynä ajanjaksona alueella koettiin vain yksi täydellinen auringonpimennys – edellä mainittuna lokakuun 1207 eKr. päivänä.
Kaikkia raamatuntutkijoita selitys ei vakuuta. Paitsi että se näyttää ilmiönä olevan vastakohta tekstissä kuvatuille tapahtumille, se jättää huomiotta monien muidenkin kansojen perimätiedossa olevat kertomukset, joissa puhutaan muinaisesta poikkeuksellisen pitkästä päivästä – tai pitkästä yöstä, kuten maapallon toisella puolella eläneillä Uuden Seelannin maoreilla.
