Kirjoittanut
”Siperia opettaa”, tavataan sanoa. Kylväjän työalueella pyhä kirja saa arvoisensa kohtelun. Koulussa saatu kristillinen kirja on saajalleen siunaus Itä-Siperiassa. Myöhemmin itsenäistyvä nuori voi hankkia itselleen koko Raamatun.
Teksti Niko Seppä
Suomessa meneillään oleva yhteiskunnallinen keskustelu ei usein näytä tunnustavan kristinuskon peruskirjaa yhteiskuntamme keskeiseksi rakennetekijäksi. Suomalainen keskustelu voikin tuntua kovin erilaiselta, kun sitä vertaa Lähetysyhdistys Kylväjän työntekijän kokemuksiin Itä-Siperiassa.
”Täällä Raamattuun suhtaudutaan kunnioittavasti. Sitä luetaan varovasti ja aralla mielellä. Jokainen sana on tärkeä. Raamattu on aina mukana kokoontumisissa”, Itä-Siperian-lähetti Anitta Lepomaa kertoo.
Kirkkoherra Vladimir Nikiforov on todennut, ettei voida olettaa ihmisten tulevan pitkien matkojen takaa ja värjöttelevän raitiovaunu- ja bussipysäkeillä kymmenien asteiden pakkasessa, jos seurakunnan tilaisuudessa ei tämän jälkeen jaetakaan elämän leipää, vaan vain jotakin kevytkorviketta.
”Tiistain raamattupiirissä käydään aina läpi vähintään yksi luku Vanhasta testamentista, keskiviikon katekismusopetukseen sisältyy paljon raamatunkohtia ja perjantain rukouskokouksessakin saadaan ensin lyhyt raamattuopetus. Nuoret tutkivat lauantaisin Uutta testamenttia. Sunnuntain saarna on yleensä vähintään parinkymmenen minuutin pituinen”, lähetti kertoo.
Paitsi Raamattua, myös sen opettajia ja kristillisen sanoman julistajia arvostetaan suuresti.
”Heitä kuunnellaan. Täällä kaivataan jatkuvasti asiantuntevaa raamattuopetusta, jota esimerkiksi Mailis Janatuinen ja Jukka Norvanto ovat valmistelleet Ulan-Uden seurakuntalaisille”, hän sanoo.
Lähetin mukaan Raamattu on itäsiperialaisille seurakuntalaisille Jumalan sanaa, ja sen arvovaltaa ei tule mieleenkään asettaa kyseenalaiseksi. Jumalan sana on kirjoitettu kristityille opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään (2. Tim. 3:16).
Raamattu on kirja, jonka merkitys on ylisukupolvinen: pyhäkoulussa nouseva polvi oppii tuntemaan Taivaan Isän tahdon. Lapsi voi lähetin suureksi iloksi kysyä vaikkapa näin: ”Miten ihminen on ilmestynyt maan päälle?”
”Lapsi voi sitten avata lastenraamatun ja lukea sieltä, miten Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen maan tomusta ja puhalsi häneen elämän hengen”, Lepomaa kuvailee.
Hän kertoo, kuinka vuosien ajan uskovat ovat vieneet Sanaa myös pääkaupunki Ulan-Uden ulkopuolelle. Uusia testamentteja, lastenraamattuja ja raamatunkertomuksia lapsille on jaettu kouluissa ja muissa oppilaitoksissa, annettu opettajille ja kylien johtaville virkamiehille sekä kaikille muillekin vastaan tulleille kyläläisille.
”Oli aika, jolloin kuljettiin talosta taloon ja tarjottiin kristillistä kirjallisuutta ja mahdollisuutta keskustella uskonasioista. Nykyään kristillistä sanomaa voi etsiä tietokoneen välityksellä tai katsella kaapelikanavilta.”
Anitta Lepomaa myöntää, että jaetun materiaalin vaikutusta ihmisiin on yleisesti ottaen vaikea arvioida. Tästä huolimatta on monia havaintoja siitä, miten saatu kirja on osoittautunut omistajalleen tärkeäksi.
”Usein koulussa saatu kristillinen kirja jää muistiin, ja myöhemmin kaupunkiin muutettuaan nuori voi tutustua kristittyihin ja kristinuskon sanomaan syvemmin ja hankkia itselleen koko Raamatun.”
