Kirjoittanut
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa ihmisen oikeutta päättää itseään ja omaa elämäänsä koskevista asioista ilman perusteettomia rajoituksia.
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa ihmisen oikeutta päättää itseään ja omaa elämäänsä koskevista asioista ilman perusteettomia rajoituksia. Sanaa ei löydy sellaisenaan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta (1948), mutta siihen viitataan useissa kohdissa.
Itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluvia oikeuksia ovat muun muassa liikkumisen vapaus, vapaus orjuudesta ja mielivaltaisesta vangitsemisesta sekä vapaus valita työpaikkansa ja puolisonsa.
Julistuksen lähtökohtana on syrjimättömyys. Samat oikeudet ja vapaudet koskevat siis kaikkia ihmisiä. Oikeusien perusteeton rajoittaminen kielletään.
Artiklassa 29 todetaan, että ihmisen oikeuksia ja vapauksia voidaan rajoittaa vain sillä perusteella, että tarkoituksena on turvata toisten oikeudet ja vapaudet. Esimerkiksi oikeus elämään ja velvollisuus olla tappamatta kulkevat käsi kädessä. Jos kuitenkin ihminen päätyy vahingoittamaan toista, hänen vapauttaan voidaan rajoittaa.
Tilanne monimutkaistuu, jos oikeudet menevät keskenään vastakkain. Esimerkiksi poikien ympärileikkaus kuuluu uskonnonvapauden piiriin, mutta samaan aikaan se rikkoo lapsen kehollista itsemääräämisoikeutta.
Itsemääräämisoikeuden mahdollisuudet ja rajoitukset
Kysymys kuuluu, milloin itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on perusteltua. Saako ihminen halutessaan vahingoittaa tai jopa surmata itsensä? Tulisiko itsemääräämisoikeutta rajoittaa vain, jos ihminen on vaaraksi muille?
Itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan ole pelkästään vapautta rajoituksista ja kielloista, vaan se on myös mahdollisuuksia. Millaisissa asioissa yhteiskunnan pitäisi edistää itsemääräämisoikeuden toteutumista? Jos ihminen esimerkiksi haluaa surmata itsensä, pitääkö yhteiskunnan mahdollistaa se sallimalla eutanasia?
***
Lue koko artikkeli Uuden Tien verkkolehdessä.
