Kirjoittanut
J. Budziszewskin mukaan emme voi olla tietämättä, mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka esittäisimme päinvastaista. Entisenä ateistina tunnettu Budziszewski toteaa, että vaatii älykkyyttä vääristellä totuus ja tehdä valheesta totuus.
Texasin yliopiston filosofian ja hallinto-opin professori J. Budziszewskin sohaisee siekailematta nykyihmisen tapaan pettää itseään. Ateistina ollessaan Budziszewski puolusti aikamme arvovapaata relativismia ja kirjoitti väitöskirjankin sen pohjalta.
– Aloin kuitenkin tuntea yhä suurempaa kauhua itseäni kohtaan…läpitunkevaa tosi intuitiota siitä, että tilani oli hirvittävän vääristynyt, Budziszewski toteaa.
Hän huomauttaa sarkastisesti, että vaatii älykkyyttä vääristellä totuus ja tehdä valheesta totuus. Käänteen tekevää Budziszewskille oli se kun hän tajusi, että jos kauhea on olemassa, täytyi olla olemassa myös ihmeellinen, jonka puutetta kauhea on.
Tämä herääminen vei hänet tutkimustyönsä keskipisteeseen, itsepetoksen ongelmaan ja luonnollisen moraalilain todellisuuteen, josta hän kirjoittaa uusimmassa kirjassaan Tätä emme voi olla tietämättä.
Budziszewskin mukaan ihmisessä asuu kaipaus hyvyyteen vaikka se voikin olla monella tavalla vääristynyttä. Hän ihmettelee miksi nykyajassa sellaiset normaalin seksuaalisuuden oletukset kuin avioliitto, perhe, viattomuus, puhtaus ja lapsuus täytyy hajottaa.
Professori on havainnut, että nöyrää tunnustusta uskosta Jumalaan pidetään nykyään merkkinä jumalattomasta ylpeydestä.
”Se, että kaipauksemme valoon, puhtauteen, musiikkiin on tuhoutumatonta, on kuin pieni toivon tähti pimentyneellä taivaalla, aavistus Tähdestä, joka hallitsee päivää”, hän kirjoittaa tuoreessa kirjassaan.
J. Budziszewski toivoo, että voisi kirjallaan saada myös ei-krisityt mukaan keskustelemaan kristittyjen kanssa moraalifilosofiasta ja sen perusteita. Kirjan on kustantanut Uusi Tie ja suomentanut professori Tapio Puolimatka.
