Kirjoittanut
Tuhannet ihmiset Israelin etelä- ja pohjoisosista ovat viime viikkoina hakeutunut turvallisemmille seuduille. Myös Jerusalemin lähellä sijaitseva Jad Hashmonan kylä on avannut ovensa turvaa etsiville.
Hamasin tuhoisa terrori-isku Gazasta on syvästi järkyttänyt koko Israelia. Isku sinänsä juhlapäivän aamuna oli järkytys ja sen raakuus lisäsi trauman syvyyttä. Yhtäkkiä maa oli uudessa tilanteessa, yli kaksi sataa ihmistä oli joutunut panttivangeiksi, joukossa neljäkymmentä lasta, yli tuhat ihmistä oli surmattu raa’asti.
Tilanne on yhdistänyt kipeästi kahtia jakautunutta kansaa tukemaan toinen toisiaan. Tuhannet ihmiset ovat joutuneet myös jättämään kotinsa ja etsimään turvaa maan keskiosista. Heitä on majoitettu hotelleihin ja telttakyliinkin.
Pieni Jad Hashmonan kylä Juudean vuorilla tekee oman osuutensa. Siellä on runsaat kolmesataa asukasta, lähes kaikki messiaanisia juutalaisia. Kriisin alettua Jad Hashmonan hotelli tyhjeni turisteista, mutta tuota pikaa se täyttyi turvallista paikkaa etsivistä. Yksi heistä on perheenäiti Ravid Mizrafi Ashkelonista, jota haastateltiin äskettäin Israelin yhden tv-kanavan uutisissa.
– Kun talomme viereen osui raketti, sain pahan paniikkikohtauksen. Minulla on kolme pientä lasta eikä talossamme ole omaa pommisuojaa. Asumme vielä ylimmässä kerroksessa, hälytyksen tullessa meidän on mahdoton ehtiä ulos ja suojaan. Sanoin miehelleni, että meidän on päästävä pois ja aloin kysellä tutuilta, minne voisimme lasten kanssa mennä.
Silloin joku neuvoi häntä kysymään Jad Hashmonasta ja he pääsivät sinne. Eikä hän ollut ainoa. Jad Hashmonan sihteeri Ajelet Ronen kertoo, että he alkoivat saada paljon kyselyjä, voisiko Jad Hashmona tarjota majoitusta.
– Turistit olivat lähteneet ja hotellimme noin kuusikymmentä huonetta olivat tyhjinä. Otimme uskon askeleen ja avasimme ovet evakuointipaikkaa tarvitseville. Nyt meillä on täällä noin 150 henkeä, monet heistä vanhuksia ja lapsia. Tarjoamme heille täyden ylöspidon ja erilaista toimintaa ja apua. Majoittujien lisäksi täällä käy ihmisiä päiväseltään virkistymässä tai aterioimassa.
Gazan lähialueilta tulleiden vastaanottaminen oli pienelle yhteisölle suuri uskon askel, mutta apua alkoi tulla eri puolilta.
– On ollut ihmeellistä nähdä, että heti kun teimme päätöksen avata ovet, aloimme saada avuntarjouksia ja lahjoituksia naapureiltamme ja ulkomailta. Meidän yksikkömme on liian pieni hallituksen tuen saamiseksi evakuoitujen auttamiseen. Olemme todella kiitollisia kaikesta avusta, jonka ansiosta voimme osoittaa ihmisille huolenpitoa ja Jumalan rakkautta.
Majoitustarpeiden lisäksi kylässä on huolehdittava turvallisuudesta, koska se sijaitsee hyvin lähellä nin kutsuttua Länsirannan rajaa.
– Puolet kylämme miehistä on armeijassa, mutta täällä olevat miehet vartioivat öisin. Olemme joutuneet vahvistamaan porttejamme, hankkimaan lämpökameroita ja muuta turvallisuuden vahvistamiseksi, Ajelet selittää.
Äitinä kriisin keskellä
Suomalaisten kristittyjen viisikymmentä vuotta sitten perustamassa Jad Hashmonassa asuu myös muutamia suomalaisia. Yksi heistä on Anne Bar David, joka on asunut siellä parikymmentä vuotta.
Jokainen Israel myönteinen postaus, tukimielenilmaus ja Israelin ystävä lämmittää nyt mieltä ja sydäntä.
– Yritämme elää mahdollisimman normaalia elämää, mutta tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä mielen valtaa suuri suru kaikesta, mutta lasten takia on koottava itsensä ja oltava vahva. Kun miehet ovat armeijassa, äidit ovat yksin vastuussa perheen hyvinvoinnista.
– Tunnelma Israelissa on jännittynyt. Oudot äänet saavat säpsähtämään ja koko ajan tarkkailee, näyttääkö joku lähestyvä ihminen epäilyttävältä. Ollaan varuillaan. Melkein kaikki perheenisät kantavat nyt asetta mukanaan.
– Huomaan myös miettiväni, miten toimisin vaaratilanteessa. Ehtisinkö opastaa lapseni pakoon, jos terroristi uhkaisi kyläämme. Onneksi he tuntevat seudun. Rohkaisen heitä luottamaan Jumalaan ja hänen varjelukseensa. Neuvon heitä kutsumaan aina Jeesusta apuun, jos on joku vaara.
– Kun seurakuntamme naiset kokoontuvat rukoilemaan, pyydämme erityisesti, että pelko ei saisi meitä eikä muitakaan valtaansa. Rukoilemme tietysti varjelusta sotilaille ja koko maalle. Ja myös sitä, että tämänkin kaiken kautta ihmisten sydämet kääntyisivät Jumalan puoleen, Anne toteaa ja kiittää kaikista tuen ilmaisuista Israelille.
– Luen uutisia ja seuraan mediaa. Jokainen Israel myönteinen postaus, tukimielenilmaus ja Israelin ystävä lämmittää nyt mieltä ja sydäntä. Se kertoo, että emme ole yksin.
Kylän nimi Jad Hashmona merkitsee kahdeksan muistoa. Perustajat halusivat asutuksen perustamisella kunnioittaa Suomesta Saksaan toisen maailmansodan aikana luovutettujen kahdeksan juutalaispakolaisen muistoa.
Teksti: Johanna Manner
