Evakko ja sotalapsi Dina Korhonen, 85, pyydettiin mukaan suomalaiskibbutsille Jom Kippur -sodan aattona vuonna 1972. Äiti oli kuollut hieman aiemmin, ja suomalaisnainen halusi kasvattaa juurensa Israeliin.
Suomalaistaustainen Dina Kohonen, 85, on asunut Israelissa 1970-luvulta lähtien. Hänen kotinsa on Jad Hashmonassa, messiaanisten juutalaisten asuttamassa viehättävässä kylässä, joka sijaitsee Jerusalemin ja Tel Avivin välissä.
Dina ottaa vieraat vastaan kahdesta yksiöstä yhdistetyn asuntonsa terassilla, jota ympäröi puutarha. Kodin lähellä sijaitsevat Jad Hashmonan hotelli, raamatullinen puutarha ja Raamattukoti. Dinan mielenkiintoisia elämänvaiheita kuvaa osuvasti hänen lempipsalminsa yksityiskohta.
– Psalmissa 23 sanotaan hepreaksi, että Jumala johdattaa ”ympyröitä” pitkin ylös. Ne ovat vanhurskaita ympyröitä. Eri elämänvaiheissani en useinkaan ajatellut, mitä nyt tehdä. Elämää taaksepäin katsoessani kuitenkin näen selvästi, että Jumala johdatti minua näitä ympyröitä pitkin, Dina kuvailee.
Dinan synnyinpaikka Jääski oli suomalainen pitäjä luovutetun Karjalan alueella. Hän kertoo monin eri tavoin kylvetyistä, pienistä uskon siemenistä, joita hänen sisimpäänsä putosi jo lapsuus- ja nuoruusaikoina.
– Olin sodan aikana kaksi kertaa sotalapsena Ruotsissa. Ensimmäisellä kerralla olin noin neljän vuoden ikäinen. Toisella kertaa olin kahdeksanvuotias. Ruotsissa ollut perhe vei minua helluntaiseurakunnan pyhäkouluun, vaikka he itse eivät olleet mitenkään uskovaisia, Dina muistelee.
Hänen oma kotinsa oli luterilainen, ja Dina kävi rippikoulun.
– Minulla oli myös uskonnonopettaja, joka oli körttiläinen. Myös hän kylvi jotakin uskon siementä sisimpääni.
Nuorena Dina kävi koulukaverinsa kanssa teinipäivillä Päiväkummun niin sanotulla Teiniharjulla ja viettivät aikaa uskovien nuorten parissa. Oppikoulun hän kävi Lieksassa.
– Kun muutin Helsinkiin opiskelujeni vuoksi, se tuntui enemmän kotikaupungilta. Koin kuitenkin olevani jollakin tapaa juureton, Dina kertoo.
Helsingissä Dina opiskeli teologiksi. Kun hän työskenteli Imatran seurakunnassa, Karmelin toiminnanjohtaja Paavali Toivio pyysi häntä mukaan turistimatkalle, joka suuntautui Israeliin.
– Ollessani Karmelilla töissä minua pyydettiin Ihannematkojen kenttäemännäksi ja ryhmäoppaaksi. Elettiin vuotta 1972, ja olin Israelissa turistikausina, eli syksyisin ja keväisin. Kävin Jad Hashmonassa ensimmäisen kerran, kun yksi kylän perustajajäsenistä, Anja Suomela, pyysi minua vapaaehtoiseksi Jom Kippurin sodan ajaksi.
Jad Hashmona on Juudean vuorilla sijaitseva asutus, moshav shitufi, joka perustettiin vuonna 1971. Joukko suomalaisia kristittyjä aloitti rakentamisen vuonna 1974.
Jad Hashmonan perustajajäsenet olivat Anja Suomelan lisäksi Seppo ja Aili Raulo, Ulla Ali-Mattila (Peltonen), Hanna Lehtineva (Riippa), Hilkka Manninen ja Mirja Vento. Jad Hashmona on omistettu Suomesta toisen maailmansodan aikana keskitysleireille Saksaan luovutettujen kahdeksan juutalaispakolaisen muistoksi. Jad Hashmonan nimi merkitsee Kahdeksan muistoa.
Dina vietti Israelissa muutaman vuoden, kunnes koki, että hänen juurensa voisivat alkaa kasvaa Israelissa.
– Minulla ei ollut enää niin vahvoja siteitä ja velvollisuuksia Suomeen. Äitini oli kuollut ja isosiskoni huolehti isäni hoidosta, Dina sanoo.
Alkuaikoina Jad Hashmonassa asuttiin parakeissa. Yhteisöllisyys oli kuitenkin vahvaa.
– Vapaaehtoisia oli paljon Suomesta. Mukana oli muutamia perheitä, ja vapaaehtoisten määrä vaihteli 20:n ja 30:n välillä, Dina toteaa.
Paikan päältä sai ruoan ja asumisen.
– Alussa Jadissa piti tehdä kaikkea mahdollista, eli olla joka paikan höylänä siellä, missä tarvittiin. Opeteltiin, jos ei osattu. Tein kaikenlaisia käytännön töitä, ainoastaan pyykkärin hommissa en ollut. Olin taloudenhoitajana ja kirjanpitäjänä sekä työskentelin vastaanotossa ja puusepän verstaalla.
Myös kielen oppiminen kuului asiaan.
– Opiskelin heprean kielen alkeet yliopistossa ja kävin muutamalla kielikurssilla. Kibbutsilla puhuttiin kuitenkin hepreaa ja opin näin käytännön kielen. Kirjoittaessa saatan tehdä edelleenkin virheitä, Dina myöntää.
Dina Korhonen kuvailee itseään mieluiten Israelissa asuvaksi suomalaiseksi.
– Olen solahtanut elämään täällä Israelissa, mutta kunnioitan suuresti Suomea. Suomi on isänmaa, mutta täällä elän.
Dinan mukaan Israelissa on paljon kaaosmaisia asioita, kuten politiikka ja sisäiset uhat.
– Olen itsekin ollut näkemässä kuuden päivän sodan, samoin Jom Kippurin ja Irakin sota ovat tulleet koetuksi. En osaa muuta kuin rukoilla ja pyytää, että Herra armahtaisi kansaansa.
Dina kokee, että hänen teologian opinnoistaan on ollut hyötyä, vaikka hän ei ole varsinaista papin ammattiaan toteuttanutkaan.
– Minulle sanottiin aikoinaan, että ”papin koulussa oppii”. En ole kokenut, että minun pitäisi alkaa täällä saarnaamaan. Luen paljon kirjoja ja tutkin niiden kautta asioita. Meillä on ollut pieni rukouspiiri, joka kokoontuu maanantaisin.
Joka viikko Dina käy Jad Hashmonan seurakunnan tilaisuuksissa.
– Koen olevani myöhäisherännyt, sillä olin ennen paljon liberaalimpi. Vuosien varrella minulle on kertynyt syvällisempää käsitystä Raamatusta. Raamattu tulee ottaa vastaan kokonaisuutena, Dina painottaa.
