Joona Toivio on ammattijalkapalloilija, joka oli yksi Huuhkajien kapteeneista, kun Suomi pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan EM-lopputurnauksessa vuonna 2021. Tärkeitä vaikuttajia hänen elämässään ovat olleet omat vanhemmat ja isovanhemmat.
– Vuonna 2019 meitä oli kapteenistossa neljä, Tim Sparv, Lukas Hradecký, Paulus Arajuuri ja minä, kertoo Joona Toivio, joka pelasi Suomen A-maajoukkueessa vuodesta 2011 vuoteen 2021 saakka.
– Olen aina ajatellut, että minut on valittu kapteenistoon sen takia, mitä teen kaikkina arkipäivinä eli pelaan jalkapalloa. Vanhemmiten olen alkanut ottaa enemmän vastuuta myös nuoremmista pelaajista. Pyrin keskustelemaan heidän kanssaan päivittäin, pohtii Joona Toivio.
– Totta kai on kunnia tulla valituksi ja olla osa kapteenistoa, kertoo 36-vuotias puolustaja, joka pelaa tällä hetkellä Veikkausliigan suurimman ja menestyneimmän joukkueen, Helsingin Jalkapalloklubin eli HJK:n miesten joukkueen kapteenina. Tähän asemaan hän on kulkenut pitkän tien sipoolaiselta kotipihaltaan.
Suurperheen pojasta ammattilaiskenttien luottopelaajaksi
– Perheeseeni kuului vanhempien ja kahden veljen lisäksi neljä sijaislasta, Joona Toivio kertoo lapsuudenperheestään Sipoossa.
– Jalkapallon harrastamisen aloitin 5-vuotiaana ja myöhemmin menin HJK:n junioreihin. Lukion jälkeen lähdin maailmalle, ensin Hollantiin, sen jälkeen Ruotsiin, Norjaan, Puolaan ja uudestaan Ruotsiin, kunnes vuonna 2021 palasin takaisin Suomeen, Joona kertoo vaiheikkaasta tiestään ammattijalkapalloilijana.
Istumme HJK:n kotikentän katsomossa kesäkuussa, kun takana on hävitty vieraspeli ja HJK:n sijoitus Veikkausliigassa on viides.
Joona Toivio kertoo omien vanhempiensa ja isovanhempien merkityksestä elämässään.
– Erityisesti se on jäänyt mieleen, miten paljon he auttoivat muita ihmisiä. Siitä on kuultu isovanhempien tarinoissa ja puheissa esimerkiksi synttärijuhlissa. Myös isoisän hautajaisissa kerrottiin, kuinka hän oli toiminut monissa johtotehtävissä, mutta koskaan ei ollut mennyt välit ihmisten kanssa. Hän oli aina ollut rehti ja reilu kaikille. Isoisästä eli ukosta on jäänyt mielikuva, että hän osasi puhua suoraan ja olla ymmärtäväinen ja rehellinen, muistelee Joona kauniisti isoisäänsä Martti Paajasta (1930–2023), joka toimi Parikanniemisäätiön hallituksessa 23 vuotta, myös puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.
– Isoisälleni ominaista oli hyväntahtoisuus ja ihmisten näkeminen ihmisinä sekä muiden auttaminen. Se vaikutti vahvasti omaan äitiini ja sitä kautta myös minuun. Isä ja äiti ovat aina olleet ja ovat edelleen idoleitani, kertoo Joona isovanhemmistaan ja vanhemmistaan lämpimästi arvostaen.
Pikkupoikana isovanhempien luona Joona sai potkia palloa olohuoneen sohvan päätyä vasten, kun mummo antoi siihen luvan. Isä taas rakensi Sipooseen omalle pihalle maalin, johon Joona harjoitteli tuhansia kertoja vapaapotkuja. Isä myös teki Sipooseen jalkapallokentän ja maalit. Nyt YouTubesta voi käydä katsomassa Joona Toivion upeita laukauksia muun muassa maaottelussa Jordaniaa vastaan.
Kun valmentaja haluaa keskustella
Lapsuuden kokemusten myötä Joona Toiviosta kasvoi joukkuepelaaja, joka ymmärtää tiimityön merkityksen ja osaa arvostaa erilaisia ihmisiä sen osana.
– Itse olen kokenut ja nähnyt Huuhkajien maajoukkueessa, että tärkeintä on vapaus olla oma itsensä, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Ihmiset on otettava vastaan ja hyväksyttävä sellaisina kuin he ovat. Se on ehkä suurin asia, Joona Toivio kertoo asenteestaan joukkuepelaajiaan ja muita ihmisiä kohtaan.
– Sanotaan, että se huokuu ja välittyy joukkueeseen, kun valmentaja haluaa keskustella ja tehdä asioita yhdessä. Se vahvistaa joukkueen uskoa itseensä. Eikä niin, että johtava henkilö päättää kaikesta keskustelematta pelaajien kanssa. Se on tärkeää, että pelaajilla on usko siihen, mitä ollaan tekemässä ja miten. Tulee tunne, että mielipiteitä kuunnellaan.
Se on tärkeää, että pelaajilla on usko siihen, mitä ollaan tekemässä ja miten.
Aina tilanne ei ole näin ihanteellinen. Uransa aikana Joonakin on kohdannut tilanteita, joissa on joutunut istumaan penkillä, vaikka mieli olisi ollut päästä pelaamaan.
– Ammattiurheilijalle se on kova paikka, kun valmentaja pistää penkille. Se on henkisesti vaikeaa, jos ei saa vastuuta, vaikka haluaisi pelata. Silloin tietysti toivoo, että saisi ainakin perustelut sille, olkoon syy mikä tahansa. Itse olen sellaiset saanut. Ammattilaisen pitää kuitenkin kunnioittaa valmentajan päätöstä, kertoo Joona Toivio, joka uuden valmentajan myötä pääsi takaisin HJK:n avauskokoonpanoon ja kantaa nyt kapteenin nauhaa.
Ei sittenkään kuolemanvakava asia
– Sanotaan, että häviäminen opettaa nöyryyttä. Joukkueessa on helppo syytellä häviöistä muita, kun pelaajia on paljon kentällä. Se on kuitenkin peiliin katsomisen paikka eli sen miettiminen, mitä olisi itse voinut tehdä paremmin, Joona Toivio pohtii.
– Jalkapallossa kausia tulee ja menee. Yksi uusi kausi, ja joukkueet eivät ole enää samanlaisia, eivät myöskään vahvuudet ja heikkoudet pysy samanlaisina. Mitä enemmän on tullut ikää, sitä enemmän ymmärtää, että jalkapallo on vain fudista, ei se sittenkään ole kuoleman vakavaa. Tämän oivaltaminen on opettanut käsittelemään myös tappioita. Pelit tulevat nopealla tahdilla, ja seuraava mahdollisuus korjata virheet tulee nopeasti. Se on jatkuvaa oppimista, analysoi Joona pelaamista ja samalla ihmisen elämän voittoja ja tappioita.
Entä mitä ammatikseen pelaava on oppinut siitä, miten meistä kaikista voisi tulla parempia joukkuepelaajia, tiimin rakentajia ja yhteisön jäseniä?
– Sanoisin, että se on semmoista toisten huomioon ottamista ja itsensä sivuun laittamista. On hyvä muistaa, että kaikilla meillä on omat ongelmamme ja vaikeudet, ja harvoin ihmiset haluavat tuoda niitä esiin. Eivät ne näy naamasta ja olemuksesta.
Tiimin rakentaminen on toisen huomioon ottamista ja itsensä sivuun laittamista.
– Tulisi olla armollinen muita kohtaan, sanoo ammattilaisjalkapalloilija, jonka isoisällä oli jo tapana sanoa: ”Mitä Pauligissa sanotaan, kun joku tekee oikein suuren virheen? Sehän teki Juhla-Mokan…”
– Ajattelen jalkapallosta, että siinä voi oppia kohtaamaan ihmiset ihmisinä. Vaikka yritysmaailmassa toimitaan tulosten mukaan, me ihmiset olemme paljon muutakin, kuin mitä työssämme tulee esille, sanoo Joona Toivio.
Mutta miten opitaan tekemään vapaapotkuista maaleja?
– Harjoittelemalla, tietää Joona Toivio. – Olen pienestä asti tykännyt potkaista palloa. Lukemattomat tunnit Sipoon kentällä on tullut potkittua ja samoin ammattilaisena. Työtä se vaatii, toistoja ja toistoja.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2024.
