Millaiset elämän eväät jätti pojilleen suosikkilaulaja Kari Tapio, joka oli avoimesti Jumalaan uskova mies? Isän mielestä jokaisen pitää löytää itse uskonsa, Jani Jalkanen sanoo.
Kun Kari Tapio valmistautui syksyllä 2010 taas kerran mittavaan konserttikiertueeseen, hänen poikansa Jani Jalkanen tolkutti veljiensä Jirin ja Joonan kanssa isälleen, että tämä saa jäädä hänen viimeiseksi isoksi työkseen. On aika alkaa ottaa rennommin. Sitä pojat olivat tosin ehdotelleet isälleen jo pitkään.
Vaikka Kari rakasti laulamista ja sai esiintymisensä näyttämään helpolta, todellisuudessa hänellä oli kova stressi töistään ja hirvittävä jännitystila ennen jokaista esiintymistään. Vuosikymmenien aikana hankittu rutiini ei tehnyt taiteilijan tietä yhtään vaivattomammaksi. Sellainen söi miestä, vaikka työ toisaalta antoikin paljon.
Syksyn 2010 kiertue jäikin sitten Kari Tapion viimeiseksi, mutta ei hänen omasta päätöksestään eikä poikien tahdosta. Päätöksen teki Yläkerran Herra, johon Kari oli uskonut lapsuudestaan lähtien.
Kun Kari Tapio vietti lapsuuttaan Pieksämäellä, hänen isänsä piti pyhäkoulua. Vaikka Kari olisi joskus mennyt pyhäkoulun sijasta mieluummin hyppyrimäkeen, usko Jumalaan juurtui häneen niin, ettei se myöhemminkään horjunut.
Isän usko säilyi Janin mukaan lapsenomaisen luottavaisena.
– Faija uskoi kybällä Jumalaan, Jani tiivistää.
Kari ei kuitenkaan koskaan pitänyt suurempaa meteliä uskostaan. Se oli hänelle jotenkin niin luonnollinen asia, ettei siitä tarvinnut erikseen puhua. Hän ei tuputtanut sitä lapsilleenkaan.
– Rukoukset hän meille opetti, kun olimme pieniä, ei juuri muuta. Minusta isällä oli sellainen periaate, että jokaisen pitää löytää itse uskonsa.
Jani kertoo lukeneensa kerran Raamatun kannesta kanteen ja toteaa, että olihan se kokemus. Kieli oli tosin kovin mutkikasta, joten Jani olisi lukenut Raamatun mieluummin jollain selkokielellä.
– Minusta uskonasiat ovat niin henkilökohtaisia, että itse en halua puhua niistä ollenkaan.
Kolmea asiaa Kari korosti pojilleen. Ne olivat rehellisyys, suvaitsevaisuus sekä se, että pitää olla aina oma itsensä eikä yrittää olla mitään muuta. Nämä olivat myös ne kolme asiaa, jotka tekivät Karista itsestään niin rakastetun laulajan.
Isän yllättävä kuolema oli Janille valtava menetys. Hän sanoo, että suurin suru alkaa hellittää ja on muuttanut muotoaan. Se on nykyisin enemmän kaipausta.
