Kirjoittanut
Kuopion piispaehdokas, piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen kommentoi ehdokas Sakari Häkkisen lausuntoa, jonka mukaan oppi neitseestäsyntymisestä on Raamattua myöhäisempi. Sakari Häkkinen arveli Seurakuntalaiselle myös, ettei hän ole piispaehdokkaista ainoa, joka ajattelee näin, vaikka onkin ainoa, joka sanoo sen julkisesti.
Jolkkonen toteaa, että apostolinen uskontunnustus on hänen uskonsa.
– Pitäisin reiluna, että kukin puhuu omista näkemyksistään, eikä arvailla, mitä toiset ehkä ajattelevat, hän kommentoi Häkkisen puheita.
Häkkisen mukaan oppi neitseestäsyntymisestä on Raamattua myöhäisempi: ”Luukas halusi esittää Jeesuksen syntyneen samoin kuin muutkin aikansa suurmiehet”. Onko asia näin?
– Kirkon oppi perustuu Raamatun tekstiin sellaisena kuin sen tunnemme, ei yhden tutkijan spekulaatioon yksittäisen tekstin historiallisista kerrostumista. Neitseestäsyntyminen halutaan usein kiistää apologeettisista syistä, koska pelätään sen vieroittavan niin sanotun modernin ihmisen kristinuskosta. Tämmöinen myyteistä riisuminen on kuitenkin kristinuskon puolustusmenetelmänä vanhentunut ja tehoton. Ei ole näyttöä, että suuret ihmisjoukot vyöryvät jumalanpalvelukseen, kunhan ensin luovutaan neitseestäsyntymisestä. Fakta on, että juuri ne kirkot, jotka ovat omaksuneet kritiikittömästi valistuksen rationalistisen projektin, ovat menettäneet eniten kannatustaan. Ex-piispa John Spongin kirkon jäsenmäärän romahdus on tästä yksi empiirinen esimerkki. Rationalisteista poiketen esimerkiksi feministiteologit Ivone Gebara ja Maria Clara Bingemer ovat puolustaneet neitseestäsyntymisoppia ristinteologisista syistä. Heille se oli myös metafora ihmisen kyvyttömyydestä saavuttaa pelastus ilman Jumalan armoa.
Myöskään Paavali ja Matteus eivät Häkkisen mukaan ”tiedä neitseestäsyntymisestä mitään”.
– Tieteenfilosofisesti on aina vähän vaarallista väittää tietävänsä, mitä Paavali tai Matteus eivät tienneet. Mistä voimme tietää, mitä he eivät tienneet? Vielä ongelmallisempaa olisi väittää tietävänsä, että Jeesus oli roomalaisen sotilaan alullepanema tai haudattiin joukkohautaan. Kirjallinen todistusaineisto puuttuu tai puhuu näitä vastaan. Tutkijoina joudumme nöyrtymään niukkojen lähteiden edessä ja kristittyinä Jumalan salaisuuksien edessä. Paavalin viittaus jumalalliseen sikiämiseen Roomalaiskirjeen alussa on tulkinnanvarainen. Sen sijaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa ajatus on kyllä selvä. Vaikea on lyödä uskottavasti kiilaa evankeliumien ja kirkon yhteisen tradition välille.
Häkkinen sanoo, että uskontunnustus on ”vanhaa kieltä” eikä muutenkaan mikään kristillisen opin tiivistelmä. Mikä se sinulle on?
– Uskontunnustus tiivistää ne kristinuskon perusvakaumukset, joihin kaikki kirkot ja kristityt ovat mielellään tunnustautuneet aina ja kaikkialla. Ne perustuvat luomiskertomukseen ja Uuteen testamenttiin. Samalla uskontunnustukset ovat Jumalan hyvien tekojen ylistystä. Niissä kiitetään maailman luomisesta, Kristuksen ylösnousemisesta, Pyhän Hengen lahjoista ja ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen. Jos neitseestäsyntyminen on suuri Jumalan ihme, eivätkö luominen, ylösnousemus ja ikuinen elämä ole vielä paljon suurempia?
Lue Häkkisen lausunnot Seurakuntalaisessa
